Ceterum censeo Roma esse delendam

Puunilaisprojektini on edennyt kaikessa hiljaisuudessa. Tekemistä piisaa vielä mutta sain puskettua lähes valmiita iberejä, hopliitteja ja thorakitaita pelikuntoon asti. 

My Punic project has advanced in silence. I actually managed to get iberians, some hoplites and thorakitai to gaming standard.

Hoplites were painted with somewhat Italic theme and could serve as Magna Graecia allies or general mercenary hoplites.

Hopliitit on ajateltu Italian kreikkalaiskaupunkien joukoiksi tai mahdollisesti vain yleisiksi palkkasotureiksi.  Thorakitaille ei puunilaisarmeijassa välttämättä olisi sijaa, mutta thureoksensa kanssa he voivat täälläkin palvella liittolaiskeihäsmiehinä. 

 Strictly speaking thorakitai might be out of place in Punic army. I see them as generic Italian allies .
Iberians were famed for their cavalry. Here first the light troopers. Real joy to paint with their weird horsetack.

Iberialainen ratsuväki kunnostautui Hannibalin retkellä. Yllä keveää ratsuväkeä, jota oli suuri ilo maalata. Varsinkin kirjavat hevosvarusteet ilahduttivat maalaria. Alla raskaampia ratsukoita, joita on nyt määrällisesti vähän alakanttiin Hail Caesaria varten.

Heavier troopers are slightly low on numbers for Hail Caesar. I may need to acquire some more.
Scutarii however I think I have enough. This time I managed to finish two units and some celtiberians are still waiting their turn.

 Isoin kilvin varustettuja iberimiekkamiehiä on nyt yhteensä kolme yksikköä mikä alkaa olla tarpeeksi, varsinkin kun maalausjonossa on vielä keltiberejä. Nyt valmistuivat nämä kaksi yksikköä.
Alla yhteiskuva tähän asti maalatuista hispanialaisista, melko käypäinen liittolaisosasto ADSGL:n eikä vallan turha divisioona: 

Iberians together form a decent contingent. Allied force for ADSGL or a respectable division for Hail Caesar.  Alltogether my Punic force is starting to look like an army,  filling decent part of table, even though it does not conform to any known order of battle.

 Ja koko puunilaiskööri. Alkaa jo käydä haastavaksi kuvata kameralla. Ihan liikaa Arte della Guerra armeijaksi - melko tukeva runko jopa kahteen. Hail Caesar armeijaksi riittävä - ei tosin kuvaa minkään tietyn taistelun joukkoja vaikka rakennuksen inspiraationa onkin ollut Hannibalin Italian sotaretki.

Hoplites and thorakitai

Tämä setti oli melko pitkällä, mutta on edistynytin joutuisasti. Dippiä ja nurmetusta vailla herrat. Norsujen kanssa vielä vähän enemmän töitä. Lisää hopliitteja - tosin eri valmistajalta - näkyy maalausjonon puolella lähitulevaisuudessa

Elephants just to worry the Roman player. Norsut Roomapelaajan hermoille.

 This set has advanced quite nicely although it was pretty advanced when it returned to table. Dip and basing await. Pachyderms wait their turn in the background. More hoplites, allthough from different manufacturer, await in the painting queue.

More Wips, Lisää keskeneräisiä.

Since I like to finish bases in one larger batch and did not have time to do that for the spaniards I did some digging and took up next project that has been on backburner for a long time.

Beissien pohjustus ja lakka uupuu. Missing grass and varnish.

Some hoplites and thorakitai to give variety to mercs in Carthaginian service. These were already quite advanced in painting so I should be able to finish them with relatively short effort.

Thorakitai and hoplites 

 Koska hispanialaisten beissien tekemiseen kerralla ei ollut oikein aikaa nostin pöydälle setin hopliitteja ja panssaroituja thorakitai- keihäsmiehiä, joiden selostusten mukaan pitäisi yhdistää hyvä liikkuvuus kovaan iskuvoimaan. Molemmissa oli jo aika paljon väriä, joten melko pienellä rykäisyllä pitäisi tulla valmista.  Hopliitteja on maalausjonossa sitten eri variaatioina aika paljon tulossa 

Second game of ADLG erä 2

August saw couple of gaming activities. Slow return to painting, mainly tanks and some landscape for various games. First we managed to get a second game of Arte de la Guerra played. After building camps which we had forgotten in the first game.

Elokuussa paluuta maalaus- ja pelipöydän ääreen. Toinen peli Arte de la Guerraa ja siihen leiri varustuksineen, mikä oli ekalta kokeilulta meinannut jäädä unhoon. Armeijani edelleen Karthagolainen, nyt otin Hannibalin ja yhden norsun roomalaispelaajan iloksi. Vasemmalla norsun keihäsmiesten ja hispanialaisten voimaryhmä, oikealla italialaisia ja galliliittolaisia, ratsuväki koukkausmarssilla. Vastassa kaksi kunnollista legioonaa ja roomalaisen ratsuväkisivusta.

 My opponent played two good legions and allies against my two battles of which left was stronger and commanded by Hannibal himself with my cavalry making a flanking maneuver. Hanno the Lucky had command of Italians and Gauls but felt outflanked and missing of cavalry.

Oikea laita itaalisia miekkamiehiä, gallien villi lauma ja nimeksi ratsuväkeä. Hanno Onnekas kiroili tehtäväänsä lähes koko pelin ajan. Keskustassa numidien työnä on ajaa veliitit häiritsemästä Karthagon ylpeitä norsujoukkoja ja Hannibal itse komentaa libyalaisen valioväkensä ja hispanialaisten miekkamiesten tulvaa norsun repimistä aukoista legioonien sisuksiin. Tai se on ainakin suunnitelma.

In the center - or left flank Numidians are to get rid of the velites, elephants shall stomp through the legion and the Libyan veteran spearmen together with Hispanian scutarii shall pour in through the gaps thus formed by the pachyderm rampage. Or that is the plan at least. In the game my right buckled to outflanking cavalry and legionary discipline and even though I made dents to Roman feeling of superiority I could not cause enough damage to counter that. And since my Cavalry force failed to appear my morale crumbled.

Keskustan noidankattila: legioona on taipunut ja kärsinyt tappiota, mutta reservit ovat ehtineet paikale ja karthagolaisten moraali murtuu kun ratsuväkikään ei koskaan saapunut kentälle. 

Toinen elokuun pelituttavuus oli What a Tanker jota sain kokeiltua pikkupelin. Matilda, Stuart ja Crusader vastaan kolme erimallista Panzer IVsta. Nopeasti opittava, ei varsinainen simulaatio, mutta antoi oikeantuntuista kokemusta. Matildaa oli hankala vahingoittaa, Stuart oli varsin ketterä ja manööverointi kylki tai perälaukauksia varten toi tuloksia. Pelikenttä oli ahdas, mikä vaikeutti realistista taktiikkaa mutta yksittäisten vaunujen miehistöjen  suorituskyky ja tuuri nousivat ratkaisevaan asemaan.

Exploring What a Tanker with my son. Seems quick enough to learn and despite not being a rivetcounting simulation giving results that make sense, like Matilda being a tough nut for early Pz-IVs.

Ekat tyypit Arted la Guerrasta. First go at ADLG

Ennen pelaamaan pääsyä piti raivata pelipöytää, jonne oli jäänyt Puolan reissun valmistautumisen jäljiltä erinäisiä irtofiguja ja figubokseja. Samalla piti lavastaa tataareille tukalahko tilanne.

Volunteers, reiters and tatars that waited for a box

Stage one was getting room on the table left littered by pre-tourney searching of figures. And staging some photo of tatars volunteers and reiters. And finding more boxes. Sometimes I feel I am not collecting figures but boxes.

Joskus  tuntuu etten keräile figuja vaan laatikoita. Uuteen peliin ei varsinaisesti tarvinnut uuttaa armeijaa vaan keräilin Karthagon listalta sopivan 200 pisteen kokonaisuuden. Melko paljon ratsuväkeä, tukeva keihäsmiesten blokki ja avustavina joukkoina gallilauma, vähän linkomiehiä ja jokunen keihäänheittäjä.

So for the first try I had Carthagene force with quite a lot of cavalry, solid main force of spearmen and Spanish scutarii, a horde of gauls and some supporting light troops.

Defending the plains my main force is deployed on the left, gauls try to overlap the roman flank and cavalry most certainly does.
Roomalaisella aloite, joten pelaamme tasangolla. Oma vahvin yksikkönä vasemmalla kahta legioonaa vastassa, gallit saranakohdassa ja ratsuväki pyrkii kiertämään. Roomalaisen keskustassa eliittilegioona, oikealla siivellä tavallinen ja vasemmalla italialaisia liittolaisia ja ratsuväkeä, jotka heitettiin kylmästi susille. 

Oma vasen siipeni yritti kiertää vasemman kautta ettei se joutuisi kahden legioonan väliin vaan antaisi galleille ja ratsuväelle tilaisuuden vyöryttää roomalaisten linjaa. Pelin aikan vastustaja irrotti joukkoja keskustasta ja vasemmalta sivustaltaan galleja vastaan muttei saanut niitä murskattua laatuylivoimastaan huolimatta. Oma ratsuväkeni mursi italialaiset ja haki vastustajan leirin ja sai legioonien moraalin murrettua vaikka vasen siipeni ja keskustani kärsivätkin rumia tappioita. Voitto ratsuväellä ja vastustajan paraiden voimien hajoamisella.

So during the game I continued shifting left with my commander in chief and spearmen to avoid being hammered by two legions. Even one was bad enough with casualties mounting steadily but not quite fast enough. The Gauls made couple of heroic rolls and managed to hold the elements of elite legions thrown at them. And my cavalry - outnumbering and outmaneuvering on the right rolled that edge and plundered the enemy camp.

Lessons learned: support is vital. Margins of melee quality are quite small and heavy and medium troops are usually pretty resilient. Getting flanks is murderous. Command system is nice though both me and my opponent had pretty competent command.

Pelistä opittua. Kevyet joukot eivät dominoi, mutta pienikin vaurio ennen käsikähmää voi vaikuttaa vielä kierrostenkin päästä. Perusjalkaväki on melko sitkeää ja sen tappaminen nopeasti vaatii yleensä ylivoimaa ja tukea. Sivustat tai selustat syövät moraalia heti. Meleen kapoiset marginaalit ja mekaniikka yhden nopan vertailulla aiheuttavat ahdistusta näin alkuun ja tuntuvat aika abstrakteilta, mutta yleisfiilis taistelun kulusta kyllä muotoutui aika järkeenkäyväksi.

Ja jälkiruuaksi keskeneeräinen työ. For dessert a wip.

 

Progress on Japanese, Italian, Turkish and Caribbean fronts. Edistystä Kaukoidän, Italian, Turkin ja Karibian rintamilla

Doing inventory and clean up on the work bench brought up a small forest of bamboo that has waited basing for ages. In same vein I added grass and tufts to several divergent units: reiters from Italian wars, Ottoman sipahis, Gallic cavalry, Poenic cavalry and Ligurian infantry.

Reiters and sipahi

Gauls, Poenic citizen cavalry, Ligurians and Gdansk (Danzig) general with his retinue

Pöydän raivauksen sivutuotteena tuli rakenneltua pieni bambumetsikkö jonka tarpeet on olleet pöydällä iät ja ajat. Samalla tuli nurmetettua melkoisen kirjava satsi yksiköitä: Italian sotien keihäinn aseistettuja reitereita, gallialaista ja puunilaista ratsuväkeä, ottomaanisipaheja, ligurialaista kevyttä jalkaväkeä ja Danzigin kaupunkiarmeijan kenraali.

Ettei fokus säilyisi liian terävänä posti toi lisää leluja Blood and Plunderiin: Iron Gate Sceneryn 3d tulostettuja veneitä ja hylkytavaraa. Kanootti, keskikokoinen soutuvene ja iso purjevene. Oikein kivaa kamaa, hyvin jännä nähdä miten ottavat maalia.

  Not to stay too focused I ordered some new toys for Blood and Plunder. I felt my maroons and buccaneers needed couple of boats in addition to their sloop and thus fell for Iron Gate scenerys offerings. Medium rowboat, canoe, and large sailing boat plus some flotsam. Inspiring stuff, interesting to see how surface behaves uner paint.

Slow but unsteady Edistystä muttei vakaasti

Painting has progressed, but not very fast.
I have gotten some troops to stage waiting for the magic wash and push forward in several projects at the same time. Progress is made, but troops are not getting ready.

Hidasta, mutta huonosti keskitettyä edistystä. Tataarit ja osa ibereistä kuitenkin seuraavaan - dippiä ja basetusta odottavaan vaiheeseen ja pois maalauspöydältä.

Focus, such as there has been has been on getting these troops of tatars off the queue:

Tatarrabble and spear tatars - finally ready ie. waiting for wash, varnish and basing.

I have been more interested in my new pet project Carthage. Besides they seem to get ready much quicker with much less small details and above allmost no horses to paint:
Spaniard caetrati have gotten to same stage as tartars:

Light Spanish infantry with small shields

Karthago ja liittolaiset ovat nyt uutena projektina kiinnostavampia. Tuntuvat myös edistyvän nopeammin - yhdenmukaisempia varusteita, vähemmän, mutta riittävästi  yksityiskohtia eikä hevosia. Turkkilaisten ja puolalaisten jälkeen hevosten maalaus on alkanut tökkimään. 

Various other troops have gotten there share of paint when there has been excess from the needs of tatars:

Slingers in two shades for two units

Thorakitai - for generic civilized spearmen needs

Carthaginian general 

The elephants - fun critters to paint.

Iberian scutarii based as heavy infantry

Tataareista yli jääneitä maaleja on tullut sudittua jonossa odottaviin figuihin aika lavealla rintamalla. Tuottaa edistystä, mutta valmista syntyy hitaasti.

Seuraavina pöydältä pois maalattavien joukossa on pieni erä ottomaanisipaheja täydentämään viime vuonna maalattuja, ja tässä esillä jököttävistä yksiköistä varmaan norsut, linkomiehet ja scutariit. Ja uusina jonoon kiilaavat Wilanovin turnauksen ByFire and Sword täydennykset.

Next in line for completion are the sipahis in the background, elephants, scutarii and command element I think. And some reinforcements to my By Fire and Sword lists will pass the line in anticipation of Wilanov tourney of Jan Sobieski.

But Carthage should be destroyed. Muuten olen sitä mieltä, että Karthago olisi tuhottava.

So the Ottomans, Transilvanians and some of the Poles still require painting. Logic requires the leadpile gets replenished. I have been pondering on small scale interwar skirmish or something similar. I even ordered some samples for Spanish civil war militias.

Maalausjono on pitkä, joten ei muuta kuin uusi projekti työn alle. Karthagolaisia olen silmäillyt pitkään Hail caesar mielessä. Kun pelikaveri kertoi innostuneensa ja langenneensa tasavaallan alun roomalaisiin olin aika nopeasti myyty.

However, when my regular gaming opponent  told he was interested in republican Romans I finally succumbed to lure of the Punic army. I have been looking for that topic for several months already - so chance of getting an opponent instead of acquiring and painting both armies was the final straw.

Armed with Osprey titles  and new Finnish edition of Livys books 21 and 22 I made an order for core of West wind games Carthagian starter set: African spearmen, some heavy cavalry,Numidian and Balearic skirmishers and some heavy cavalry. After reading Hail Caeasar proposed army lists I augmented the troops with armored elephants, African spearmen, Numidian light cavalry, Spanish caetrati and Spanish scutarii.

Numidian and balearic skirmishers, elephants, african spearmen and thorakitai to use as generic allies or opponents.

And after some thought and looking at the HC lists these in turn got in addition unarmoured scutarii, Celtiberians, Campanian hoplites, armoured and unarmoured Oscan peltasts, gaesati, Illyrian footmen, thorakitai infantry and Etruscan hoplites. And some Old Glory gauls. And Xyston commanders....

Mopo lähti hiukan käsistä armeijan koostumusta pohtiessa. Hannibalin reissua on tarkoitus mukailla - joukoissa vahva edustus espanjalaisia ja galleja, liittolaisia Italiasta, numideja ja kaikinpuolin sekalainen seurakunta. Mittakaava siis 15mm, suurin osa joukoista West wind productionsin Forged in battle linjaa. 

Espanjalaisia kevyitä ja raskaita joukkoja. Scutari and caetrati.

So for the time being I should be able to field a balanced nice army. A bit light on cavalry side, but Spanish and  Gaul cavalry may be added later. Or more semi generic units to form potential Sicilian or Italian opponent to Punic imperialists.

Interesting to see how such a mass army paints up. Looks easier than 17th century - reality remains to be seen. Vaikuttaa siltä että voisi maalautua nopeammin kuin 1600-luvun keikarit, mutta mielenkiintoista nähdä mitä todellisuus kertoo. Kilpien kuvioinnilla voi tehdä tästä ikuisuusprojektin - ellei lähde siirtokuvalinjalle.

Commanders from Xyston. Cavalry numidian skirmishers

So far I am really happy with the sculpts and finish of both West wind and Xyston figures. Lots of variety in those troops I've based so far. Most of the stuff is pretty robust - if one can say so of 15mm figures - without looking absurdly stocky.

Figuihin olen sangen tyytyväinen. Kilpien liimailua lukuunottamatta valmista tavaraa ja tuntuu tukevalta näyttämättä luonnottoman paksulta. Vaikuttaa siis siltä että voi maalautua melko hyvin ja kestää pelikäytössä. Yksityiskohtia sopivan tuntuisesti. 

Numidian skirmishers with block paints