Ceterum censeo Roma esse delendam

Puunilaisprojektini on edennyt kaikessa hiljaisuudessa. Tekemistä piisaa vielä mutta sain puskettua lähes valmiita iberejä, hopliitteja ja thorakitaita pelikuntoon asti. 

My Punic project has advanced in silence. I actually managed to get iberians, some hoplites and thorakitai to gaming standard.

Hoplites were painted with somewhat Italic theme and could serve as Magna Graecia allies or general mercenary hoplites.

Hopliitit on ajateltu Italian kreikkalaiskaupunkien joukoiksi tai mahdollisesti vain yleisiksi palkkasotureiksi.  Thorakitaille ei puunilaisarmeijassa välttämättä olisi sijaa, mutta thureoksensa kanssa he voivat täälläkin palvella liittolaiskeihäsmiehinä. 

 Strictly speaking thorakitai might be out of place in Punic army. I see them as generic Italian allies .
Iberians were famed for their cavalry. Here first the light troopers. Real joy to paint with their weird horsetack.

Iberialainen ratsuväki kunnostautui Hannibalin retkellä. Yllä keveää ratsuväkeä, jota oli suuri ilo maalata. Varsinkin kirjavat hevosvarusteet ilahduttivat maalaria. Alla raskaampia ratsukoita, joita on nyt määrällisesti vähän alakanttiin Hail Caesaria varten.

Heavier troopers are slightly low on numbers for Hail Caesar. I may need to acquire some more.
Scutarii however I think I have enough. This time I managed to finish two units and some celtiberians are still waiting their turn.

 Isoin kilvin varustettuja iberimiekkamiehiä on nyt yhteensä kolme yksikköä mikä alkaa olla tarpeeksi, varsinkin kun maalausjonossa on vielä keltiberejä. Nyt valmistuivat nämä kaksi yksikköä.
Alla yhteiskuva tähän asti maalatuista hispanialaisista, melko käypäinen liittolaisosasto ADSGL:n eikä vallan turha divisioona: 

Iberians together form a decent contingent. Allied force for ADSGL or a respectable division for Hail Caesar.  Alltogether my Punic force is starting to look like an army,  filling decent part of table, even though it does not conform to any known order of battle.

 Ja koko puunilaiskööri. Alkaa jo käydä haastavaksi kuvata kameralla. Ihan liikaa Arte della Guerra armeijaksi - melko tukeva runko jopa kahteen. Hail Caesar armeijaksi riittävä - ei tosin kuvaa minkään tietyn taistelun joukkoja vaikka rakennuksen inspiraationa onkin ollut Hannibalin Italian sotaretki.

Tutustumista Tulen ja Miekan Task Forceen Getting familiar with the Task force level of By Fire and Sword

Syksyn aikana olemme pelanneet kolme taistelua Fire and Swordin uudella keskikokoisella pelimuodolla. Tähänastiset kokemukset ovat pääosin hyviä. 

During autumn we have played three battles on the new task force level  of the By Fire and Sword - our general experiences have been positive.


Uusissa listoissa pääsee käyttämään eliittijoukkoja joita  oli tullut hankittua isompia taisteluita varten,  joita ei sitten aikasyistä ole tullut pelailtua: kaartinsipahit, janitsaarit, voivodin valitut ja siipihusaarit ovatkin nyt halutessa käytössä. Yleensä ottaen väkeä on pöydällä enemmän ja ampuva jalkaväki pääsee paremmin oikeuksiinsa. Toisaalta yleensä eliittijoukkojen tai lisävarusteiden kuten haarniskan tai keihäiden hankinta maksaa huoltoa, mikä pakottaa tekemään ikäviä valintoja. 

New lists allow use of elite troops unseen in skirmish. Now figures bought for division options finally see use. Hussars, sipahis of guard, janissaries and elite muscovites have been on the table. Generally there are more toys on the table and shooting infantry has enough numbers to make an impact. On the other hand elites and equipment cost supply which elegantly forces one to make nasty choices.

The new way of handling recon, through round 0 and new scenarios are also welcome variation to a game that started to feel a bit like a solved puzzle. There are some things in the order of early play that are still slightly mysterious and setting the game up takes us an hour so the overall playing time is upward of hours and we have never been able to finish all six turns.

Uusi tiedusteluvaihe, kierros 0, ja uudet skenaariot ovat piristäviä. Osa vanhoista skenaarioista alkoi jo toistaa itseään. Pelin alussa on joitain selittämättömiä kommervenkkejä ja pelin alkutoimiin meneekin noin tunti. Peliaika nousee yli 4 tunnin emmekä ole kertaakaan saaneet koko 6 kierrosta pelattua vaikka selkeä ratkaisu onkin joka kerta löytynyt. 

Peli 1  Osmanit vastaan muskoviitit. Turkkilainen komentaja hakee ylimenopaikkaa hyvin mutaisesta joesta:

Game 1 I try to force a crossing over a very muddy river against muscovites. Round zero my besli harass his forward deployed guard of streltsi with arrows with no great results.

Kierroksella 0 kevyt ratsuväkeni ahdistelee hänen sillanpääasemaa puolustavaa streltsiosastoaan nuolilla. Kierroksen 1 alussa uljaat azabini ottavat vastaan muskoviitin tuliset terveiset kun kaikki hänen tykkinsä syytävät kuuliaan heidän sekaansa. Herrat vapaaehtoiset osaavat varmaan arvostaa kunniapaikkaansa muodostelman etummaisena yksikkönä ja siten tykkkien ykköskohteena.

In the beginning of round 1 my azabs receive fire from muscovite artillery who bombard the troops in vanguard. Overall deployment below.Table is 180cm*120cm with the stream in the middle. My right has some light cav, janissaries with an aga and azabs. Center had some sipahi, deli and silahdar who arrived delayedand left even more sipahi and some more light cavalry. My opponent had various muscovite dragoons, hordes of boyar sons and dvorians and annoying amount of cannons. In the end I failed to force a crossing through ford I placed to left or through the bridge. The combine power of dragoons and artillery together with a well timed charge by muscovite cavalry over the ford proved to be too much . Full report by my opponent here: https://leadadventureforum.com/index.php?topic=113121.0

Joukkojen asettelu yllä. Muskoviitilla runsaasti pajarinpoikia ja muuta perinteistä venäläistä ratsuväkeä, melkoinen lauma erilaista rakuunoiksi nimettyä ampujaa ja kolme erikokoista tykkiä. Viihdyttävä peli jossa venäläinen tulivoima ja yksi parempilaatuisen ratsuväen hyvin ajoitettu rynnäkkö piti turkkilaisen omalla puolellaan virtaa. Vastustajani raportti yllä olevan linkin takana.

Peli 2 
Moskovalainen ratsupainotteinen lista vastaan liettualainen Janusz Radziwilin osasto. Tehtävänä vallata kaksi maaston avainkohtaa jotka arvan mukaan olivat molemmat aidattuja kyliä. 

Game 2
Muscovite list of mainly traditional cavalry against Lithuanian infantry list of Janusz Radziwill. Scenario involved taking two key locations -  both enclosed villages in this instance. Muscovites on the right. Notice how my infantry force gets to deploy closer to objectives than my opponents cavalry heavy task force.

Koska liettulaisten joukoissa on niin paljon jalkaväkeä ne saavat aloittaa pelin lähempää kohteita kuin vastustajat. Molempien tiedusteluosasto pyrkinyt suoraan kohteelle ja molemmilta on yksikkö suorittanut pikamarssin ennen kierroksen 1 alkua. Alla moskovalaiset raja- tai kenttärakuunat valmiina käymään sisälle taloon. Kummankin aikeet tyssäsivät kierroksella 1 - itse löysin kylästä väijyviä muskoviitteja kun taas muskoviitin rakuunat hämmentyivät ja unohtivat käskynsä.

Both of us deployed dragoons to vanguard and made a forced march with another unit, in order to reach the objective villages immediately. Neither of us could follow through this plan. Muscovite dragoons were confused by appearance of lithuanian cannons and forgot their orders and I found muscovites lying in ambush in the village. The lapse of muscovite dragoons proved fatal though - for in round one my pancerni reached them with a charge and they in their panic tumbled through muscovite center disorganizing it totally.

Muskoviittirakuunoiden uinahdus oli kohtalokasta, koska panssaroidut kasakkani saivat heidät kiinni ja löivät pakosalle sortaen koko moskovalaisen keskustan epäjärjestykseen jonka selvittelyyn golovalla ei missään vaiheessa riittänyt komentoa. Kierroksen 2 epäonnistuneet komentoheitot kaaoksen järjestämiseen viimeistelivät sotkun. Ratsuväkeni onnistui ratkaisevissa paikoissa, mutta en saanut käytettyä siten kuin olisin halunnut - yhdistetyissä useamman eskadroonan iskuissa. Sen sijaan ampuvat joukkoni pitivät tulta yllä koko ajan ja pehmittivät vastustajan ennen yhteenottoja. Kuitenkin vaikka sain vastustajan moraalin kierroksella 4 toinen kylä jäi hänelle. Ja olisi luultavasti jäänyt vaikka olisimme pelanneet kierrokset 5 ja 6.

Couple of failed rally rolls on round 2 made the game frustrating exercise for my opponent. And my shooting units kept giving him casualties and forcing him to test morale which failed at times that were really lucky for me. Yet, even though I broke the force morale at end of round 4, he still had troops at other village and it would not have been easy for me to dislodge them from there in the two rounds we did not play.

Game 3 Lithuanian cavalry force agains Swedish mixed force. Scenario Relief. Weaker player - lithuanian - attacks stronger players camp. Relief is on the way. Interesting scenario, and least bad of the options I had rolled for. (If force strength differs by 5 or more weaker player rolls three dice and gets to choose scenario of the results.

Peli 3 Pelasin liettualaista ratsuväkiosastoa vahvempaa ruotsalaista sekaosastoa vastaan. Arpa ei suosinut skenaaron valinnassa - kolmesta vaihtoehdosta otin vähiten ikävän, jossa tehtäväni oli hyökätä kevyehkösti puolustettuun aidattuun leiriin ja vallata se, ennekuin ruotsalaisen apujoukot ehtivät paikalle. Tiedustelu vuoro 0 näki tataarini laukkamassa vastustajan haikalemalle ryhmitysalueelle ja rakuunani ammuttuina pakosalle.

   Round 0 of recon saw my dragoons shot to ribbons by spanish muskets of Swedes mercenaries. On plus side my tatars roamed wide and made Swedish deployment really hard. Rest of game saw my cavalry getting shot to pieces without getting to really hurt any troops in the camp. Not an unexpected result but the secanrio has potential. Weaker players deployment zone is pretty challenging and use of terrain may have quite a lot of subtle interaction on how this plays out.

 Kunnollinen jalkaväki esteiden takana on kova pähkinä. Ratkaisu voi löytyä useamman rynnäkön yhidstämisestä mutta tässä on melkoinen kiire. Toinen vaihtoehto voisi olla tappioden kasaaminen apujoukolle mutta siinäkin on ongelmansa. Ruotsalaisen 4 tykin patteri et tätä helpottanut.

Hoplites and thorakitai

Tämä setti oli melko pitkällä, mutta on edistynytin joutuisasti. Dippiä ja nurmetusta vailla herrat. Norsujen kanssa vielä vähän enemmän töitä. Lisää hopliitteja - tosin eri valmistajalta - näkyy maalausjonon puolella lähitulevaisuudessa

Elephants just to worry the Roman player. Norsut Roomapelaajan hermoille.

 This set has advanced quite nicely although it was pretty advanced when it returned to table. Dip and basing await. Pachyderms wait their turn in the background. More hoplites, allthough from different manufacturer, await in the painting queue.

More Wips, Lisää keskeneräisiä.

Since I like to finish bases in one larger batch and did not have time to do that for the spaniards I did some digging and took up next project that has been on backburner for a long time.

Beissien pohjustus ja lakka uupuu. Missing grass and varnish.

Some hoplites and thorakitai to give variety to mercs in Carthaginian service. These were already quite advanced in painting so I should be able to finish them with relatively short effort.

Thorakitai and hoplites 

 Koska hispanialaisten beissien tekemiseen kerralla ei ollut oikein aikaa nostin pöydälle setin hopliitteja ja panssaroituja thorakitai- keihäsmiehiä, joiden selostusten mukaan pitäisi yhdistää hyvä liikkuvuus kovaan iskuvoimaan. Molemmissa oli jo aika paljon väriä, joten melko pienellä rykäisyllä pitäisi tulla valmista.  Hopliitteja on maalausjonossa sitten eri variaatioina aika paljon tulossa 

WIP Iberians - lisää hispanialaisia

Making some inventory of my ancients I took some Hispanian scutarii and cavalry to painting table.
These guys should form a sizeable part of Hail Caesar Punic army - or they could separate force to oppose Carthagene imperialism in Arte de La Guerra. Infantry has been almost painted and boxed away for over a year, cavalry only primed.

Työn alle pääsi inventaarion jälkeen muinaisia hispanialaisia. Joko Hail Caesar puunilaisjoukon merkittäväksi rungoksi tai jopa Arte de la Guerran espanjalaisarmeijan  rungoksi. Jalkaväki on ollut pitkälle maalattuna laatikoissa jo yli vuoden, ratsuväki on odottanut toimenpiteitä pohjamaalin alla.

Aika hyvin ovat edenneet, ratsuväki edellä. Ehkä turhankin yhtenäisen punavalkoisina, mutta erottuvatpahan numideista ja galleista pöydällä.

 Work has advanced rather smoothly for cavalry. Perhaps a bit too uniform red and white, but contrast with Gauls and Numidians is decent enough. And the colourtheme in my opinion works rather nicely.

Second game of ADLG erä 2

August saw couple of gaming activities. Slow return to painting, mainly tanks and some landscape for various games. First we managed to get a second game of Arte de la Guerra played. After building camps which we had forgotten in the first game.

Elokuussa paluuta maalaus- ja pelipöydän ääreen. Toinen peli Arte de la Guerraa ja siihen leiri varustuksineen, mikä oli ekalta kokeilulta meinannut jäädä unhoon. Armeijani edelleen Karthagolainen, nyt otin Hannibalin ja yhden norsun roomalaispelaajan iloksi. Vasemmalla norsun keihäsmiesten ja hispanialaisten voimaryhmä, oikealla italialaisia ja galliliittolaisia, ratsuväki koukkausmarssilla. Vastassa kaksi kunnollista legioonaa ja roomalaisen ratsuväkisivusta.

 My opponent played two good legions and allies against my two battles of which left was stronger and commanded by Hannibal himself with my cavalry making a flanking maneuver. Hanno the Lucky had command of Italians and Gauls but felt outflanked and missing of cavalry.

Oikea laita itaalisia miekkamiehiä, gallien villi lauma ja nimeksi ratsuväkeä. Hanno Onnekas kiroili tehtäväänsä lähes koko pelin ajan. Keskustassa numidien työnä on ajaa veliitit häiritsemästä Karthagon ylpeitä norsujoukkoja ja Hannibal itse komentaa libyalaisen valioväkensä ja hispanialaisten miekkamiesten tulvaa norsun repimistä aukoista legioonien sisuksiin. Tai se on ainakin suunnitelma.

In the center - or left flank Numidians are to get rid of the velites, elephants shall stomp through the legion and the Libyan veteran spearmen together with Hispanian scutarii shall pour in through the gaps thus formed by the pachyderm rampage. Or that is the plan at least. In the game my right buckled to outflanking cavalry and legionary discipline and even though I made dents to Roman feeling of superiority I could not cause enough damage to counter that. And since my Cavalry force failed to appear my morale crumbled.

Keskustan noidankattila: legioona on taipunut ja kärsinyt tappiota, mutta reservit ovat ehtineet paikale ja karthagolaisten moraali murtuu kun ratsuväkikään ei koskaan saapunut kentälle. 

Toinen elokuun pelituttavuus oli What a Tanker jota sain kokeiltua pikkupelin. Matilda, Stuart ja Crusader vastaan kolme erimallista Panzer IVsta. Nopeasti opittava, ei varsinainen simulaatio, mutta antoi oikeantuntuista kokemusta. Matildaa oli hankala vahingoittaa, Stuart oli varsin ketterä ja manööverointi kylki tai perälaukauksia varten toi tuloksia. Pelikenttä oli ahdas, mikä vaikeutti realistista taktiikkaa mutta yksittäisten vaunujen miehistöjen  suorituskyky ja tuuri nousivat ratkaisevaan asemaan.

Exploring What a Tanker with my son. Seems quick enough to learn and despite not being a rivetcounting simulation giving results that make sense, like Matilda being a tough nut for early Pz-IVs.

Old dusty thing Varaston kätköistä.

While organizing stuff and starting to paint new Orlanthi warband I ran into some troops that had been almost ready for well over a year.
With a flu holding me home but discouraging from proper painting I managed to finish bases for some Ottoman rabble and Gaul skirmishers:

Museum miniatures Azaps, Peter Pig Corsairs

Gaul skirmishers

Syysflunssan kourissa varsinaisesta maalauksesta ei oikein tullut mitään, joten tappelin kuosiin parit vanhat projektit jotka olivat lähinnä beissien laittoa vailla Ottomaani azapeja ja merirosvoja ja galleille heittokeihäsmiehiä.
Samassa tuli valmiiksi ekat Glorantha-figut, Orlanthisoturi ja Humaktin palvoja, enää kolmisenkymmentä heimon sisäist kahakkaa varten.

Orlanthiurho

Humaktin miekka

 First two figures of my nascent Glorantha project became ready - now about 30 more for a tribal skirmish.

Re-enactment season Leirikausi

Vuoden isoin leiri on edessä joten maalaaminen on vähän joutunut väistymäänn ompelus- ja huoltohommien tieltä. Kuitenkin pientä nysväystä What a Tankeria varten hommaamieni vaunujen parissa. Hommasin pienen valikoiman sodan alkupuolen britti- ja sakemannivaunuja. Osa voi löytää tiensä Chain of Commandin Burma-skenaarioihin, jopa väärässä aavikkomaalissa. Houkutus hommata täydellinen valikoima vaunuja eri rintamille on, mutta vastustan sitä tiukasti.

Stuart, Chi-Ha, Matilda II, Crusader and 2 Pz-III

 Camping season is coming so painting is slowing down. I recently got myself some tanks for trying out What a Tanker and they have advanced slowly. I started with a small sample of early to midwar British and German tanks, of which Britons might also serve in Burma. Now I have the urge to collect - not all - but a decent sample of different theaters and countries. (France and Italy are really tempting :-) ) So far I am resisting. 

Ekat tyypit Arted la Guerrasta. First go at ADLG

Ennen pelaamaan pääsyä piti raivata pelipöytää, jonne oli jäänyt Puolan reissun valmistautumisen jäljiltä erinäisiä irtofiguja ja figubokseja. Samalla piti lavastaa tataareille tukalahko tilanne.

Volunteers, reiters and tatars that waited for a box

Stage one was getting room on the table left littered by pre-tourney searching of figures. And staging some photo of tatars volunteers and reiters. And finding more boxes. Sometimes I feel I am not collecting figures but boxes.

Joskus  tuntuu etten keräile figuja vaan laatikoita. Uuteen peliin ei varsinaisesti tarvinnut uuttaa armeijaa vaan keräilin Karthagon listalta sopivan 200 pisteen kokonaisuuden. Melko paljon ratsuväkeä, tukeva keihäsmiesten blokki ja avustavina joukkoina gallilauma, vähän linkomiehiä ja jokunen keihäänheittäjä.

So for the first try I had Carthagene force with quite a lot of cavalry, solid main force of spearmen and Spanish scutarii, a horde of gauls and some supporting light troops.

Defending the plains my main force is deployed on the left, gauls try to overlap the roman flank and cavalry most certainly does.
Roomalaisella aloite, joten pelaamme tasangolla. Oma vahvin yksikkönä vasemmalla kahta legioonaa vastassa, gallit saranakohdassa ja ratsuväki pyrkii kiertämään. Roomalaisen keskustassa eliittilegioona, oikealla siivellä tavallinen ja vasemmalla italialaisia liittolaisia ja ratsuväkeä, jotka heitettiin kylmästi susille. 

Oma vasen siipeni yritti kiertää vasemman kautta ettei se joutuisi kahden legioonan väliin vaan antaisi galleille ja ratsuväelle tilaisuuden vyöryttää roomalaisten linjaa. Pelin aikan vastustaja irrotti joukkoja keskustasta ja vasemmalta sivustaltaan galleja vastaan muttei saanut niitä murskattua laatuylivoimastaan huolimatta. Oma ratsuväkeni mursi italialaiset ja haki vastustajan leirin ja sai legioonien moraalin murrettua vaikka vasen siipeni ja keskustani kärsivätkin rumia tappioita. Voitto ratsuväellä ja vastustajan paraiden voimien hajoamisella.

So during the game I continued shifting left with my commander in chief and spearmen to avoid being hammered by two legions. Even one was bad enough with casualties mounting steadily but not quite fast enough. The Gauls made couple of heroic rolls and managed to hold the elements of elite legions thrown at them. And my cavalry - outnumbering and outmaneuvering on the right rolled that edge and plundered the enemy camp.

Lessons learned: support is vital. Margins of melee quality are quite small and heavy and medium troops are usually pretty resilient. Getting flanks is murderous. Command system is nice though both me and my opponent had pretty competent command.

Pelistä opittua. Kevyet joukot eivät dominoi, mutta pienikin vaurio ennen käsikähmää voi vaikuttaa vielä kierrostenkin päästä. Perusjalkaväki on melko sitkeää ja sen tappaminen nopeasti vaatii yleensä ylivoimaa ja tukea. Sivustat tai selustat syövät moraalia heti. Meleen kapoiset marginaalit ja mekaniikka yhden nopan vertailulla aiheuttavat ahdistusta näin alkuun ja tuntuvat aika abstrakteilta, mutta yleisfiilis taistelun kulusta kyllä muotoutui aika järkeenkäyväksi.

Ja jälkiruuaksi keskeneeräinen työ. For dessert a wip.

 

Leuka rintaan ja matkaan. Chin up and towards new adventures.

Wilanovin jälkeen taas pientä etsimistä mitä tekisin seuraavaksi.
Aloitin kokoamalla vapaaehtoisrykmenttin haalimiani sekalaisia figuja - varsinaisia vapaaehtoisten omia figuja on vain 1 blisteri - 3 alustaa. Lisäksi puolalaista kasakkaratsuväkeä, zaporogikasakkaa, valakialaista ratsuväkeä ja muutama alusta ihan irtofiguja. Ajatuksena on sekoitella näistä porukka joka yhdessä jo maalattujen vapaaehtoisten kanssa muodostaa joko vahvan vapaaehtoisrykmentin tai rungon heikolle vapaaehtois- ja aatelisnostoväen rykmentille. Ja voivatpa samat figut esiintyä kotipöydällä puolalaisina kasakoinakin. Ero suomalaisen silmiin on aika pieni. En kuitenkaan viitsinyt pohjamaalauksen jälkeen heti ottaa tätä hevoslaumaa työn alle vaan nostin herrat  hyllylle odottamaan inspiraatiota.

Wallachians in front, mixed figures and zaporogians in middle row followed by cossack cavalry and real volunteers

After Wilanov I have been vacillating on what I want to concentrate  now. I started by assembling and priming a roughly regiment size force of different figures I intend to use as Polish volunteer regiment or less quality cossacktype cavalry. I shied away from painting all that horseflesh at this point though.

So I haver been doing some inventory of old projects and picked up an old project form couple of years past, hevay cavalry by Mirliton, for our Italian wars Pike and Shotte games. These fellows have languished in a box - armour painted but not much else. Progression at this point, most of the horses, plumes and red reins.

Mixture of Mirliton men at arms.

Olen tehnyt jonkun verran inventaariota vanhoista projekteista, etsin tankkeja What a tanker peliin, ja nostin pöydälle tämän vanhan projektin. Pieneksi välipalaksi  Mirlitonin ratsumiehiä Italian sotiin. Ei ehkä välitöntä pelikäyttöä, mutta sopiva määrä figuja, jotka ovat lojuneet laatikossa panssari maalattuna jo pari vuotta. Tässä vaiheessa saaneet väriä hevosille, valjaille ja töyhdöille. Jos saan peitset ja liput fiksattua sujuvasti tämä voi valmistua melko kivuttomasti.

To Wilanov and back - Varsovaan ja takaisin

Well the annual Wilanov competition was again this time quite late in the year.
I was agonizing over faction choosing as always, but in the end I wanted to take my newly painted toys to use so I chose Poland, which had new cossack cavalry ready. With the Lubomirski list getting published at the same time I had the final push to finish the wannabehussars of that troop, Lubomorski himself and couple of reiters for the same outfit.

Lubomirski, 2 banners of pancerni, petyhorchy and reiters. Plus Hetman Karl with his Wife.

Wilanovin kisat tuli ja meni. Tällä kertaa matkasin puolalaisen armeijan kanssa, koska sain kasakkaratsuväkeä valmiiksi juuri kisojen alla. Perinteiseen tapaan pari viimeistä viikkoa tiivisti maalaustahtia.

Pelejä tuttuun tapaan viisi. Ensimmäisenä partio ruotsalaista armeijaa vastaan. Oma lista puolalais tataarilauma Varsovan taistelusta. Tuloksena tasapeli. Aavistuksen varovaisesti pelasin ja sivustaan hankkiutunut tataarilauma tuli ammutuksi kappaleiksi. Peli jäi tosin lyhyeksi ja kasakkani olivat silppuroimassa vastustajan reitereita vasemmalla, joten 6 kierroksen ajalla taktiikka olisi voinut olla toimivakin tai ainakin olisin saanut lisättyä tappioita.

First game against Swedish detachment. I used Polish-Tatar force from battle of Warsaw. Patrolscenario and a draw. I was a tad too cautious and when we finished at end of round 4 I had thrown my flanking tatars agains pretty solid fire of musketry and was only beginning to get his reiters demolished. Second game again aginst Swedish detachment with delay the enemy. I used my Normal Polish army list and basically got shot into pieces when taking the first hill. I killed both of his cannons, one of them twice but he managed to reman them again. Nice aggressive play from my opponent.  Result tactical defeat. Third game against Cossacks - I again used the same Polish list with mixture of pancerny, cossacks, dragoons and volunteers. New faction for me to meet but luckily also to my opponent to field. Patrol scenario, historical victory.

Päivän kolmas ja viimeinen peli. Vastassa uusi listatuttavuus kasakat. Minulle onneksi vastustajakaan ei ollut sen kanssa täysin sinut, vaan lähestyi suoraan kohti. Pelasin samaa peruspuolalaislistaa: pancernya, kasakoita, rakuunoita ja vapaaehtoisia. Alivoimaisena pääsin valitsemaan skenaarion ja otin partion, koska kasakka pääosin liikkuu vain jalan ja on siis ongelmissa edes ehtiä tiedusteltaviin kohteisiin. Kuvan tilanne oman ekan liikkeeni jälkeen. Talonpoikaisopas on mahdollistanut täysnopean liikkeen kukkulalle. Vastustaja on tulossa kohti kahden sotavaunukolonnan ja yksittäisen sotavaunun kanssa. Keskellä melko tehokasta jalkaväkeä, sivustoilla rakuunamaista ratsukasakkaa  ja tiedustelijoita. Koska vaunut eivät ammu kuin sivuille tämä marssimuoto on riski. Vastustajani ei myöskään odottanut minun pääsevän kukkulalle noin nopeasti, mutta olisin kyllä voittanut tuon kilpajuoksun ilmankin oppaan apuja. Kierroksella kaksi pääsin lyömään täysin hajalle pienemmän vaunurivistön. Kolmosen rynnäköt vasempaan vaunurivistöön ja keskustan jalkaväkeen sitten ammutiin ja lyötiin takaisin.Vastustaja yritti päästä keskustaan ratsurynnäköllä, mutta rakuunat ovat siinä erityisen huonoja. Peruutteelin sitten keskustassa kukkulan taakse suojaan muskettitulelta ja odottelin oman oikean siipeni koukkausta. Kohtuuvahva ratsuväkeni sai murrettua kasakoiden puolustuksen vaikka heittivätkin keihäät eturiviin. Takaa-ajon ja paon valuminen jäljellä olevan paremman jalkaväen ja vaunujen läpi ei kuitenkaan aiheuttanut kummempaa ahdistusta.

Sunnuntai aamuna pääsin pelaamaan liettualaista vastustajaa vastaan joten nostin kapinalipun ja valitsin listaksi Lubomirskin kapinallisjoukon. Outo kokoelma länsimaista ratsuväkeä, kasakoita, valakialaisia ja lippue husaareja joilla ei kuitenkaan vielä ole haarniskoita tai kopis peitsiä. Lubomirskin kuolema lopettaa pelin siihen. Vastustajalla kasakkaa, rakuunoita, pancernya ja tataareja.

Melko suoraviivainen rymistelymatsi jossa vastustaja rusikoi minua ratsurynnäköillä ja yritin vastata ampumisella ja reitereiden paremmalla kurilla. Skeanaario take and hold jossa otellaan keskustakukkulan ja kahden sivukohteen hallinnasta.  Taktinen voitto, mutta tässä pelissä kyllä kello pelasti.  Vastustajalla olisi ollut realistinen mahdollisuus haastaa keskustan omistus jos olisimme ehtineet pelata loppuun.

Confederation! The rebel army of Lubomirski against Lithuanian opponents. A pretty straigthforward slogging match. Bell at end of round 4 saved me with possession of central objective. My opponent would have had decent chance of reaching that in six rounds. Not automatically clear though. Tactical victory.

Last game against Turkish list of Hadzi Giray. Again delay the enemy. Equal points so number of cavalry made the Turks attackers. I used my basic Polish list. Got shown meaning of light cavalry and flanking again. Strategic defeat.

Viimeinen peli. Yritin viivyttää Hadzi Girayn turkkilaistaataarilaista laumaa perus Puola-listallani.  Turpiin tuli roimasti. Vastustaja operoi kevyttä ratsuväkeä millintarkasti, vältellen kasakoiden ja pancernyn rynnäköitä huolella, hakien sivustoja ja käyttäen tarvittaessa kevyitä yksiköitä uhrattavina kilpinä. Jälkiviisaasti voi todeta että vasen sivustani oli aavistuksen heikko ja keskelle keskitetty kasakoiden ja pancernyn voimaryhmä ei pystynyt tukemaan rakuunoiden sivustaa. Vapaaehtoisten neljän lohkon olisi ainakin voinut laittaa vasemmalle laidalle sen sijaan että siellä nyt operoi kahden vahvuinen pikkujoukko. Strateginen tappio.