Ceterum censeo Roma esse delendam

Puunilaisprojektini on edennyt kaikessa hiljaisuudessa. Tekemistä piisaa vielä mutta sain puskettua lähes valmiita iberejä, hopliitteja ja thorakitaita pelikuntoon asti. 

My Punic project has advanced in silence. I actually managed to get iberians, some hoplites and thorakitai to gaming standard.

Hoplites were painted with somewhat Italic theme and could serve as Magna Graecia allies or general mercenary hoplites.

Hopliitit on ajateltu Italian kreikkalaiskaupunkien joukoiksi tai mahdollisesti vain yleisiksi palkkasotureiksi.  Thorakitaille ei puunilaisarmeijassa välttämättä olisi sijaa, mutta thureoksensa kanssa he voivat täälläkin palvella liittolaiskeihäsmiehinä. 

 Strictly speaking thorakitai might be out of place in Punic army. I see them as generic Italian allies .
Iberians were famed for their cavalry. Here first the light troopers. Real joy to paint with their weird horsetack.

Iberialainen ratsuväki kunnostautui Hannibalin retkellä. Yllä keveää ratsuväkeä, jota oli suuri ilo maalata. Varsinkin kirjavat hevosvarusteet ilahduttivat maalaria. Alla raskaampia ratsukoita, joita on nyt määrällisesti vähän alakanttiin Hail Caesaria varten.

Heavier troopers are slightly low on numbers for Hail Caesar. I may need to acquire some more.
Scutarii however I think I have enough. This time I managed to finish two units and some celtiberians are still waiting their turn.

 Isoin kilvin varustettuja iberimiekkamiehiä on nyt yhteensä kolme yksikköä mikä alkaa olla tarpeeksi, varsinkin kun maalausjonossa on vielä keltiberejä. Nyt valmistuivat nämä kaksi yksikköä.
Alla yhteiskuva tähän asti maalatuista hispanialaisista, melko käypäinen liittolaisosasto ADSGL:n eikä vallan turha divisioona: 

Iberians together form a decent contingent. Allied force for ADSGL or a respectable division for Hail Caesar.  Alltogether my Punic force is starting to look like an army,  filling decent part of table, even though it does not conform to any known order of battle.

 Ja koko puunilaiskööri. Alkaa jo käydä haastavaksi kuvata kameralla. Ihan liikaa Arte della Guerra armeijaksi - melko tukeva runko jopa kahteen. Hail Caesar armeijaksi riittävä - ei tosin kuvaa minkään tietyn taistelun joukkoja vaikka rakennuksen inspiraationa onkin ollut Hannibalin Italian sotaretki.

Second game of ADLG erä 2

August saw couple of gaming activities. Slow return to painting, mainly tanks and some landscape for various games. First we managed to get a second game of Arte de la Guerra played. After building camps which we had forgotten in the first game.

Elokuussa paluuta maalaus- ja pelipöydän ääreen. Toinen peli Arte de la Guerraa ja siihen leiri varustuksineen, mikä oli ekalta kokeilulta meinannut jäädä unhoon. Armeijani edelleen Karthagolainen, nyt otin Hannibalin ja yhden norsun roomalaispelaajan iloksi. Vasemmalla norsun keihäsmiesten ja hispanialaisten voimaryhmä, oikealla italialaisia ja galliliittolaisia, ratsuväki koukkausmarssilla. Vastassa kaksi kunnollista legioonaa ja roomalaisen ratsuväkisivusta.

 My opponent played two good legions and allies against my two battles of which left was stronger and commanded by Hannibal himself with my cavalry making a flanking maneuver. Hanno the Lucky had command of Italians and Gauls but felt outflanked and missing of cavalry.

Oikea laita itaalisia miekkamiehiä, gallien villi lauma ja nimeksi ratsuväkeä. Hanno Onnekas kiroili tehtäväänsä lähes koko pelin ajan. Keskustassa numidien työnä on ajaa veliitit häiritsemästä Karthagon ylpeitä norsujoukkoja ja Hannibal itse komentaa libyalaisen valioväkensä ja hispanialaisten miekkamiesten tulvaa norsun repimistä aukoista legioonien sisuksiin. Tai se on ainakin suunnitelma.

In the center - or left flank Numidians are to get rid of the velites, elephants shall stomp through the legion and the Libyan veteran spearmen together with Hispanian scutarii shall pour in through the gaps thus formed by the pachyderm rampage. Or that is the plan at least. In the game my right buckled to outflanking cavalry and legionary discipline and even though I made dents to Roman feeling of superiority I could not cause enough damage to counter that. And since my Cavalry force failed to appear my morale crumbled.

Keskustan noidankattila: legioona on taipunut ja kärsinyt tappiota, mutta reservit ovat ehtineet paikale ja karthagolaisten moraali murtuu kun ratsuväkikään ei koskaan saapunut kentälle. 

Toinen elokuun pelituttavuus oli What a Tanker jota sain kokeiltua pikkupelin. Matilda, Stuart ja Crusader vastaan kolme erimallista Panzer IVsta. Nopeasti opittava, ei varsinainen simulaatio, mutta antoi oikeantuntuista kokemusta. Matildaa oli hankala vahingoittaa, Stuart oli varsin ketterä ja manööverointi kylki tai perälaukauksia varten toi tuloksia. Pelikenttä oli ahdas, mikä vaikeutti realistista taktiikkaa mutta yksittäisten vaunujen miehistöjen  suorituskyky ja tuuri nousivat ratkaisevaan asemaan.

Exploring What a Tanker with my son. Seems quick enough to learn and despite not being a rivetcounting simulation giving results that make sense, like Matilda being a tough nut for early Pz-IVs.

Ekat tyypit Arted la Guerrasta. First go at ADLG

Ennen pelaamaan pääsyä piti raivata pelipöytää, jonne oli jäänyt Puolan reissun valmistautumisen jäljiltä erinäisiä irtofiguja ja figubokseja. Samalla piti lavastaa tataareille tukalahko tilanne.

Volunteers, reiters and tatars that waited for a box

Stage one was getting room on the table left littered by pre-tourney searching of figures. And staging some photo of tatars volunteers and reiters. And finding more boxes. Sometimes I feel I am not collecting figures but boxes.

Joskus  tuntuu etten keräile figuja vaan laatikoita. Uuteen peliin ei varsinaisesti tarvinnut uuttaa armeijaa vaan keräilin Karthagon listalta sopivan 200 pisteen kokonaisuuden. Melko paljon ratsuväkeä, tukeva keihäsmiesten blokki ja avustavina joukkoina gallilauma, vähän linkomiehiä ja jokunen keihäänheittäjä.

So for the first try I had Carthagene force with quite a lot of cavalry, solid main force of spearmen and Spanish scutarii, a horde of gauls and some supporting light troops.

Defending the plains my main force is deployed on the left, gauls try to overlap the roman flank and cavalry most certainly does.
Roomalaisella aloite, joten pelaamme tasangolla. Oma vahvin yksikkönä vasemmalla kahta legioonaa vastassa, gallit saranakohdassa ja ratsuväki pyrkii kiertämään. Roomalaisen keskustassa eliittilegioona, oikealla siivellä tavallinen ja vasemmalla italialaisia liittolaisia ja ratsuväkeä, jotka heitettiin kylmästi susille. 

Oma vasen siipeni yritti kiertää vasemman kautta ettei se joutuisi kahden legioonan väliin vaan antaisi galleille ja ratsuväelle tilaisuuden vyöryttää roomalaisten linjaa. Pelin aikan vastustaja irrotti joukkoja keskustasta ja vasemmalta sivustaltaan galleja vastaan muttei saanut niitä murskattua laatuylivoimastaan huolimatta. Oma ratsuväkeni mursi italialaiset ja haki vastustajan leirin ja sai legioonien moraalin murrettua vaikka vasen siipeni ja keskustani kärsivätkin rumia tappioita. Voitto ratsuväellä ja vastustajan paraiden voimien hajoamisella.

So during the game I continued shifting left with my commander in chief and spearmen to avoid being hammered by two legions. Even one was bad enough with casualties mounting steadily but not quite fast enough. The Gauls made couple of heroic rolls and managed to hold the elements of elite legions thrown at them. And my cavalry - outnumbering and outmaneuvering on the right rolled that edge and plundered the enemy camp.

Lessons learned: support is vital. Margins of melee quality are quite small and heavy and medium troops are usually pretty resilient. Getting flanks is murderous. Command system is nice though both me and my opponent had pretty competent command.

Pelistä opittua. Kevyet joukot eivät dominoi, mutta pienikin vaurio ennen käsikähmää voi vaikuttaa vielä kierrostenkin päästä. Perusjalkaväki on melko sitkeää ja sen tappaminen nopeasti vaatii yleensä ylivoimaa ja tukea. Sivustat tai selustat syövät moraalia heti. Meleen kapoiset marginaalit ja mekaniikka yhden nopan vertailulla aiheuttavat ahdistusta näin alkuun ja tuntuvat aika abstrakteilta, mutta yleisfiilis taistelun kulusta kyllä muotoutui aika järkeenkäyväksi.

Ja jälkiruuaksi keskeneeräinen työ. For dessert a wip.