Battle inspired by Agnadello - Ranskalaiset venetsiaa kurmoottamassa

After a long break me and my gaming buddy returned to Pike and Shotte.
He wanted to give outing only to the Venetians he had painted fully, while I wanted to use everything I have on various stages of completion. (The Italian wars guys were producy of my first painting efforts, so they were now a bit painful to look at.)

Googling Aganadello I deviced a simplish scenario. Venetians deploy on the table - Frenchies - their opponents - come at them in three waves. First phase lasting to round 8 or until French advance force is broken. If Venetians can do that they get the first set. Second phase group almost equal toVenetians, with victory condition being if I can beat the Venetian center to submission. Third wave, superior to original Venetian group in numbers was to appear 8 rounds after the second - now Venetians either have to beat the Frenchies or evacuate their troops.

 Venetians have a battaglia of Stradioti with 4 units and a commander. Main force with four pike blocks, one block of halberds, two units of swordsmen, two light batteries of cannon and two units of arquebusiers with skirmish ability. Lastly the Venetian commander, drunk perhaps, begins the game with his heavy cavalry and mounted handgunners, two units of both and an inept cavalry commander.

Venetsialaisten pääjoukko keskellä, stradiotit kuvan oikeassa ylälaidassa

First to meet the Venetians is the reconnaisance group led by (anachronistic) Piero Medici who brings to field 4 units of stradioti, 3 with lances, a block of Italian mercenary pikes supported by line of arquebusiers and a line of swordsmen.

This battaglia was agreed to not count towards French army breaking  point, since it was meant to be sacrificial. Game started with French advance - fast one by stradioti - slower by infantry. Venetian commands started badly and his troops mainly waited passively for couple of first rounds. (With all random commanders I ended up with mediocre, but competent battagliacommanders, except last cavalry commander who was brilliant and  king Louis XII who was having a splendid day.) Stradioti of this group managed to destroy the Venetian cannons and in a mad dash seriously hurt another unit of swordsmen - shaking them. That was the extent of damage done by my avantgarde though. Surrounded by sweeping motion of the stradiots to their flank and threatened to their front by superior Venetian center the troops formed a hedgehog to protect them from the attack of the horsemen. This left them vulnerable to shooting and piecemeal they were shot to breaking point by round 6. Thus Venetians won first set.

French stradioti have destroyed the cannons, their colleagues plague the swordsmen.  Albanialainen ratsuväki on tuhonnut venetsialaisen tykit. Kollegansa kiusaavat venetsialaisen miekkamiehiä.

The stradioti who achieved stuff have been annihilated. Venetians advance in the center is hindered by the shaken mercenary swordsmen who are trying to flee. Tuhoia tehneet albaanit on lahdattu. Venetsian eteneistä haittaa palkkasoturimiekkamies yksikkö, joka rallyn epäonnistuttua haluaa lopettaa sotimisen.

After losing all the stradiots French avantgarde is broken. Hence arrive the Swiss and cavalry with Charles d Amboise, and - ahistorically I notice, the French general king Louis XII . Etujoukko on murtunut menetettyään kaikki kevyet ratsumiehet. Saapuu toinen aalto. Kolme blokkia sveitsiläisiä piikkejä, battaglian komentaja Charles d'Amboise - ja epäajanmukaisesti ranskalaisten kenraali, kuningas Louis XII

Enter my attack battaglia three blocks of Swiss - to give Venetians  a fighting chance. Two troops of mounted arquebusiers and a troop of Scottish mounted Archers ie. troops armored liked gendarmes but carrying crossbows in addition to lances. Quite a lot of hitting power, but still under strength in comparison to Venetians.

 

Hampered and harassed by shot and light cavalry 2 Swiss blocks managed slowly to get into charging position.

Bernese have charged, and lost the battle since they had no support. Karhulipun alla rynnäköineet berniläiset ovat vetäytyneet hävittyään tuetulle benetsialaispiikkineliölle. 

At round fourteen third wave arrived. The Swiss and Scots had failed to breach Venetian line- indeed
 they had suffered heavier losses than the Venetians. Second set to Venetians.

Third wave consisted of cavalry battaglia with excellent commander, two units of gendarmes and two units of mounted medium crossbowmen. Infantry battaglia had three native French pikeblocks, each with supporting crossbowmen or arquebusier unit, two blocks of landknecht pikes, with a unit of arquebusmen, a block of italian mercenary halberdiers with a line of crossbowmen.

At this point aim we agreed that Venetian aim of evacuation is fulfilled, if he can take majority of his pikeblocks and elmeti into safety.

Helas the shaken Bernese break and are destroyed, taking  with them unit of Scots that had run into support. Cavalry advances nicely into contact, but infantry is having hard time with bad command and the remains of Swiss blocks in front. On the other hand bad commands are making the Venetian retreat slow affair too.

 Footsloggers still tarrying. Gendarmes and Elmeti have had a slaughter of epic proportions leaving both shaken.

Venetians show battlelust and try to break the rapacious mountain invaders, but loose the push of the pike. And, if I remeber correctly, broke.

In the end Venetians retreat with parts of their cavalry but the shaken Elmeti get smashed and broken by the untouched gendarmes. Evacuation of centre gets speed, but is hit on the side by gendarmes, who annihilate one pike block and together with the advancing pikeblocks could smash two in the centre at the point game ended to time constraints. So majority of pikes cut off from retreat or lost and half of heavy cavalry broken my opponent conceded the last set to French. Match 2-1 to Venetians, who also inflicted huge losses on the French waves.

Overall the very loosely defined scenario worked decently. Were I to do it again I might define Venetian deployment as starting in march order - with troops either in columns or just deployed one after another facing their own table egde. Also the victory conditions might need to take into account the casualties.

Overall game ran smoothly. With over a year since last game of pike and shotte we were referring to rules constantly, but the game did not get bogged down by this. Some kinks need to be checked - like the use of proximity rule. And lots of complementary painting needs to be done. A nice beginning to gaming year and we managed to get one game in January. 

New Year, slow progress Uusi vuosi, hidasta edistymistä

Ideas of having some mega gamingsessions during the holidays went down the drain with nasty flu. Since my painting table was invaded by my wifes puzzle also the painting progress has been slow. (To be fair it is her table originally and she has done a puzzle on it for last ten years every Christmas holiday so I can't complain too loudly.)

With that said I have  slowly come into gear first with some 15 mm Legio Heroica crusaders to use as Saga warband - or with reinforcements perhaps in Lion Rampant.

 At the same time I have been slowly working on getting Sipahis of the BFaS ottoman Skirmish force into playing condition. Motivation on this hs been somewhat lackluster - we are eagerly waiting for the Deluge to see what changes

Warband has been fun change - limited amount of figures and somewhat different color schemes.
Still a work in progress, but seems to proceed rapidly whenever I find time to work on it.



As a side project I have aqcuired larger playing surface 200cm by 120cm. With a wish to fill it with troops next game has been agreed to be Pike and Shotte Italian wars.

My opponent will be bringing his exquisite Venetians whom I aim to thrash with brutal numerical superiority in a scenario inspired by Agnadello.
Hence I needed to dig up the Black Band landsknechts who were overtaken in painting queu by the BFaS troops over a year ago.

My intention was to add some finer details, but I ended just painting bases in different shades of green - one of the stages I hate. At the same time I did same operation on some Ronin figures, some fencing and touched up the sides of some sipahi bases. I may still have time to do some work on the band before the game on Sunday, but these guys will be deployed less than ready.

Joululoman pelisuunnitelmat kariutuivat sitkeään flunssaan, maalaus on pitkään takunnut. Hitaasti kuitenkin teko vaihde alkaa löytyä. Legio Heroican  ristiretkeläisiä Sagaan, hidasta edistystä ottomaani ratsuväen parissa ja pitkästä aikaa töitä Pike and Shotte Italian sotien joukkojen parissa.

Pari peliä takana

Takana viime päivityksen jälkeen 2 peliä pike and shotteajoista ei kuitenkaan kuvia.

Kokeiltiin asetelmaa, jossa hyökkääjällä oli laskennallista ylivoimaa pisteissä mitaten suunnilleen tuplaten. Paavilliset joukot työn sivät tappion kärsineitä venetsialaisia edelleen edellään.

Opetuksia: talot ja muurit antavat puolustajalle todella tuntuvan edun. Ei kuitenkaan riittävää kompensoimaan näin vahvaa ylivoimaa. Avoimessa muodossa häröilevät stradiotit voivat häiritä moista staattista puolustuslinjaa aika lailla ja suojata perässä etenevää iskuporrasta tykistöltä melko tehokkaasti. Ja liikenneruuhkat takkuavat hyökkäyksen etenemistä pahimmillaan todella ärsyttävästi. Epäonnistuneet komentoheitot etummaisena kulkeneelta kevyeltä ratsuväeltä jättivät sen pahasti jalkaväen jalkoihin.

Sama ongelma oli jälkimmäisessä pelissä, jossa kumpikin pelaajista organisoi armeijansa kahteen suureen battagliaan. Hyökkäävän keisarillisen komennolla 9 liikkuneet landsknehdit marssivat kevyen ratsuväkisiiven yli sen jäädessä tupeksimaan. Steady-sääntö, jota keisarillinen jalkaväki pääsi Frundsbergin ansiosta hyödyntämään osoittautui äärimmäisen hyödylliseksi - venetsialaisen raskas ratsuväki raateli kyllä keisarilliset hilparit romahtamisen partaalle, mutta steadyn ansiosta eivät saaneet heitettyä lohkoa edestään. Ja seuraavalla kierroksella saivat kylkeensä knehtipiikkien rynnäkön...
Muuten peliä luonnehtii lähinnä liikkumisen tahmeus ja heittoaseratsuväen jatkuva häirintä. Ratkaisevan tuloksen arvioni mukaan tuotti venetsialaisen raskas tykistö, joka kahdella patterilla vähitellen moukaroi knehtejä murtumarajan yli ja tuotti tasaisesti tappioita keisarilliselle ratsuväelle. 

Frans I kurittamassa venetsialaisia

Jatkoa edelliselle paavilliselle rankaisuretkelle: Ranskan kuninkaan joukot tunkeutuvat Venetsian alueelle saaliinjaolle itsensä kuningas Frans I johdolla. (Fiktiivinen skenaario - Ranskan ja Venetsian sotiessa Frans ei vielä ollut kuningas.)

Omat joukot: komentajana ja ratsuväen komentajana Frans I - keskinkertainen komentaja, yli-innokas. Ratsujoukot hänen komennossaan rynnäköivät aina jos vihollinen tarpeeksi lähellä ja vastaavat rynnäköihin rynnäköllä. Kuninkaallisena pataljoonana, keskellä, 2 yksikköä  santarmeja ja 2 yksikköä skottilaiskaartin ratsastavia jousimiehiä. Toisella siivellä 2 yksikköä peitsin varustettua stradiotia, 1 heittokeihässtradiotijoukko ja joukko ratsastavia arkebuusimiehiä. Jalkaväkenä kaksi neliötä sveitsiläisiä, neliö hilpareita, joukko arkebuuseja ja 2 kevyttä tykkiä sijoittuivat vasempaan sivustaan.

Vastassa venetsialainen kondottieri Archangelo, jolla alaisuudessaan kolme battagliaa. Raskaassa ratsuväessä 2 yksikköä elmetejä (gendarmes) ja  2 yksikköä asemiehiä, myös keskellä. Toisella siivellä 4 yksikköä ratsastavia varsijousi ja arkebuusimiehiä. Jalkaväki oikealla sivustalla sisälsi 2 neliötä italialaisia piikkejä, hilpareita, 2 arkebuusiyksikköä ja - kaksi kevyttä tykkiä.

Joukkoja erotti matala joki jonka pystyi ylittämään mistä tahansa, epäjärjestykseen joutumisen uhalla.
Alueen laidoilla oli kahlaamot ja keskellä silta kylän keskellä.

Frans sai aloitteen ja viittoili joukkojaan etenemään. Jalkaväki kuitenkin alkoi keskustelemaan komentajansa kanssa palkka-asioista ja oikean reunan stradiotit karauttivat uljaasti pois pelipöydältä. Ainoastaan kuninkaan henkilökohtaiseti komentama raskas ratsuväki eteni töyhdöt heiluen kohti vihollista kylän vasenta sivustaa seuraillen.

Archangelon vasen sivusta eteni rauhallista tahtia samoin hänen jalkaväkensä, jonka oikea laita lähti marssimaan kohti kahlaamoa. Sen sijaan venetsialaisen raskas ratsuväki jämähti keskellä paikoilleen.

Parissa kierroksessa molempien sivustat etenivät, stradiotitkin palasivat pelipöydälle. Keskustassa venetsialainen ratsuväki kahlasi varovaisesti virtaa ja Archangelo otti yhden valioelmetien osaston omaan henkilökohtaiseen komentoonsa kohti oikeata sivustaa.

Vasemmalla sivustalla sveitsiläiset hilparimiehet ja piikkineliö vilkuilivat nälkäisesti kahlaamon toiselle puolelle edennyttä yksinäistä piikkineliötä arkebuusilinjan kanssa.

Impulsiivinen kuningas komensi raskaan ratsuväen kärkiosastona ratsastaneet skotit rynnäköimään virtaan kahlanneita venetsialaisia vastaan. Rynnäkkö ajoi italialaiset pakosalle ja jatkorynnäkkö teki saman takana odottaneelle venetsian valioratsuväelle - molemmat yksiköt ottivat niin paljon tappiouita että olivat murtumispisteessä. Skotit itsekin saivat jälkimmäisestä yhteenotosta sen verran vahinkoa, että joutuivat vetäytymään takaisin. Olivat kuitenkin palkkansa mitä suurimmassa määrin ansainneet. Venetsialaisten  ratsuväenkomentaja katsoi myrtyneenä battagliaansa joka horjui kokonaisuudessaan murtumispisteessä. Yksi lippue oli kolonnassa marssimassa sillan ja komentajan piti yrittää palautella kahden jäljelle jääneen moraalia.

Uusia iskuja oli luvassa.
Oikealla sivustalla peitsin varustetut stradiotit heittivät ratsastavat varsijousi- ja arkebuusimiehet takaisin virtaan. Parissa kierroksessa venetsialaisen vasen, kevyestä ratsuväestä koostunut sivusta oli murtunut battagliana.

Ranskalaisten vasemmalla sivustalla sveitsiläiset etenivät kahlaamolle ja virtaan ja valmistautuivat heittämään alivoimaiset italialaiset tieltään ja vyöryttämään koko sivustan. Huonojen komentoheittojen vuoksi Hyökkäys eteni tahmeasti ja kun rynnäkkö viimein tuli, se tuli niin, että vain oikeanpuoleinen piikkineliö eteni hilpareiden jäädessä arkebuusitulessa ihmettelmään sopiiko virrasta lainkaan nousta.
Sveitsiläisten iskiessä raivokkaan rynnäkkönsä italialaiseen piikkineliöön venetsialaiset palkkasoturit löivät takaisin ja mursivat Zürichin sinivalkoisen lipun alla marssineen neliön taistelutahdon täysin.Venetsialaiskenraali olisi halunnut johtaa ratsuväkensä saman piikkineliön sivustaan, mutta komentoerehdyksen vuoksi marssitti joukkonsa takaisin kohti keskustaa.

Kenraalin ratsuväkilippue suoritti tästä täysin itsenäisen sotaretken: väistäen keskustan raskasta ratsuväkeä se nelisti ensin kukkulan reunalla näkyvää saksalaista arkebuusilinjaa vasten ja sitten kukkulalla olleita kahta kevyttä tykkipatteria vastaan. Tykkipattereiden tuli kuitenkin aiheutti niin paljon tappioita, että kenraalin osasto sai murskattua niistä vain toisen ja toinen karkotti ratsuväen murtuneena takaisin. Keskustassa edennyt ratsuväki lyötiin murtumapisteeseen.

Sveitsiläisten hyökkäys kahlaamolla jatkui kompuroiden - venetsialaiset piikit ja arkebuusit murskasivat ensin hilparit- tosin piikit kärsivät rutosti tappioita. Sen jälkeen jäljelle jääneet sveitsiläiset tekivät rynnäkön kahlaamon yli, löivät vihollisen, mutta kärsivät niin paljon tappioita että murtuivat. Ranskalaisen vasemman sivustan battaglia oli nyt murtunut. 

Keskustassa ranskalaisten ritareiden rynnäkkö joen yli  viivästyi kierroksesta toiseen venetsialaisten kevyiden tykkien tulen aiheuttamaan epäjärjestykseen. Lopulta Frans komensi skottilaiset rynnäköimään virtaan asettuneiden varsijousimiesten yli. Nämä tuhoutuivat skottien kavioihin ja menestyksensä huumaamat skotit rynnäköivät suoraan takan odottaneeseen piikkineliöön - murtaen sen taistelutahdon ja samalla venetsialaisen oikean sivustan ja keskustan jalkaväkibattaglian moraalin. Ikävä kyllä skottien kärsimät tappiot riittivät murtamaan myös kuninkaan oman battaglian moraalin.

Lopputuloksena kentällä oli kummallakin osapuolella kaksi murtunutta battagliaa ja yksi suuria tappiota kärsinyt. Molemmat kenraalit raportoivat kotijoukoille voitosta, mutta kumpikaan ei halunnut jäädä varsinaisesti pitämään taistelukenttää itsellään. Kumpikin osasto menetti alikomentajiaan - ranskalaiset kevyen ratsuväen komentajan, venetsialaiset raskaan.  Kaiken kaikkiaan verinen yhteenotto, josta kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti hyötynyt. Ranskalaisten puolella skotit ja stradiotit kunnostautuivat. Venetsialaisen oikealle heittämä piikkilohko ja arkebuusilinja tekivät myös suurtekoja, vaikka sveitsiläisten marssiessa kohti heidän kohtalonsa näyttikin heikolta.

Paavillinen rankaisuretki Venetsian maille

1509 paavi ei ollut yhtään tyytyväinen Venetsian tasavaltaan, joka oli vallannut useita kaupunkeja Romagnassa. Liittokunta, jossa olivat mukana Ranska, Espanjan kuningas, Saksan keisari, paavin omat joukot ja Italian pikkuvaltioiden edustajia oli sopinut tasavallan palauttamiseta ruotuun jo vuonna 1508.

Tämä sotien vaihe tarjosi taustan eiliselle  fiktiiviselle ottelulle.

Paavillisena marssitin kentälle kolme battagliaa:
Ferrante Gonzaga komensi koko osastoa keskiverto komentoarvolla

Ratsuväen battagliaa komensi Orsini
alaisinaan italialaista gendarme ratsuväkeä (2 yksikköä raskasta ratsuväkeä)
 kevyen ratsuväen ampujia ja varsijousimiehiä (kevyttä ratsuväkeä, aseina arkebuusit/ jalkajouset, palkkasotureita)

jalkaväen ensimmäinen battaglia - nimeämätön komentaja
Firenzeläisiä ja landsknechtejä (2 yksikköä piikkejä  - palkkasoturilisäsäännöllä.)
Paavin sveitsiläiskaartia (1 yksikkö hilparimiehiä- 2 käden aseet lisäsäännöllä.)
Italialaisia ja saksalaisia arkebuusimiehiä (2 yksikköä arkebuusimiehiä - palkkasotureita)

Jalkaväen toinen battaglia - nimeämätön komentaja
Gascognelaisia apujoukkoja (1 piikkiyksikkö, 1 varsijousiyksikkö - palkkasoturilisäsäännöllä.)
Grisoneja, eli Harmaan liiton sveitsiläisiä ( 1 piikkiyksikkö - ei sveitsiläisten lisäsääntöjä, palkkasotureita.)
ja saksalaisia arkebuusimiehiä (arkebuusiyksikkö - palkkasotureita.)

Vastassa oli Venetsialainen kenttäarmeija komentajanaan joku Archangelo, joka maineensa puolesta oli keskinkertainen komentaja

Ratsuväkeä venetsialaisella oli vain raskaita elmetejä ( 3 yksikköä)

Etummainen jalkaväki battaglia sisälsi
Parasta italialaista piikkimiestä (3 yksikköä, palkkasotureita)
ja la Serenissiman kuuluisia ampujia (2 arkebuusi palkkasoturijoukkoa)

Reservibattaglia
Piikkejä (2 yksikköä, palkkasotureita) ja varsijousimiehiä (2 yksikköä)

Pisteissä minulla oli hienoinen ylivoima, mutta tilanne vaikutti melko tasaväkiseltä.

Maasto oli tasaista, pienten metsäsaarekkeiden pilkkomaa ja keskellä taistelualuetta oli kaksi peltoaukeaa, joiden sovimme antavan näkösuojaa ampuma-aseilta, mutta olevan muuten ilman peliteknistä merkitystä.

Taisteluun lähdettiin pöydän vastakkaisista kulmista. Omat joukkoni lähtivät kolonnina vasemmalla 2. battaglia, kärjessä komentaja, perässään ampujat ja sitten piikit. Keskellä eteni ratsuväki - myös ampujat edellä. Oikealla laidalla vastaavasti jalkaväkeä ampujat edellä piikit perässä.

Vastutsajan kolme battagliaa olivat peräkkäin. Ratsuväki edellä taisteluvalmiina, etummainen battaglia kolonnana valmiina levittäytymään vasemmalle ja reservibattaglia muodon perällä taisteluvalmiina.

Alkukierroksien aikana oma ratsuväkeni eteni verkkaisesti ja jalkaväkeni reippaasti.
Vastustajan kolonna eteni hitaahkosti, reservibattaglia hyvin hitaasti ja ratsuväki vihdoin liikkeelle lähdettyään ravasi melkein rynnäkköetäisyydelle vasemmasta sivustastani, joka oli edelleen.

Pelin kulkua leimasivat epätavallisen runsaat kömmähdykset komentoheitoissa. Nähtyään etummaisena marssineet ranskalaiset varsijousimiehet - edelleen marssikolonnassa - Venetsian valioratsuväki kannusti ratsunsa täyteen laukkaan... suoraan poispäin joukoistani. Tämä kömmähdys oli yksi pelin merkittävimmistä. Ennenkuin ratsuväki ehti palata olin saanut ampujani riveihin ja ensimmäisen piikkineliön tukemaan heitä. Ratsuväen häröily aiheutti myöskin ruuhkaa ja tukki reservibattaglialta etenemistiet kosketukseen.

Taistelun keskivaiheessa pääsin kärjessä olevilla ampujillani aiheuttamaan tappioita toisaalta vastustajan kärkiratsuväelle, toisaalta hänen vasemman laitansa  eteneville piikeille. Joista yksi vielä komentosekaannuksen vuoksi vietti useamman kierroksen pelikentän ulkopuolella.

Venetsialaisen ongelmana oli joukkojen saapuminen taistelukentälle vähitellen. Ratsumiehet ja piikkineliöt saivat kyllä ampujani turvautumaan piikkineliöiden tarjoamaan suojaan, ja viimein paikalle saapuneet arkebuusit pellon suojasta alkoivat kuluttaa ampuvien yksiköideni kestävyyttä.

Ampumisen heikentämät piikkineliöt jäivät molemmat vuorollaan käsikähmässä kakkosiksi ja murtuivat. Venetsian ratsuväen kärkijoukko murtui ampumiseen, toinen osasto karautti uljaaseen käsikähmään ja kolmas - kenraalin kompuroitua komentonsa - pakeni oman reservibattagliansa läpi takamaastoon.

Ratsuväenkahakassa paavillinen ratsuväkikään ei saanut taistelukosketukseen kuin yhden osaston. Muutaman onnekkaan nopanheiton jälkeen raskaita tappioita kärsineet Orsinin pojat saivat venetsialaisen ratsuväen ajettua karkuun ja murrettua ratsuväkibattaglian.

Vastustajan taistelutahto alkoi tässä vaiheessa olla murtunut ja paavilliset osastot etenivät kaikilla rintamilla. Lähitaistelukosketusta ei kuitenkaan ollut ja pelkkä ampuminen ei riittänyt murtamaan venetsialaisen joukkoja - ennenkuin venetsialaisen tappioita kärsinyt arkebuusiyksikkö yritti saarrostaa liian ahnaasti edennyttä kevyttä ratsuväkeä. Sivusta lähietäisyydeltä ammuttu  mahdollisuustuli kuitenkin pysäytti tämän yrityksen ja mursi lopullisesti toisen vastustajan kolmesta battagliasta.

Viihdyttävä peli-ilta, jossa toki yllättävän suureen rooliin nousivat muutamat epäonnistuneet ja kömmähtäneet komentoheitot. Niitä tuli kyllä molemmille osapuolille, mutta varsinkin venetsialaisratsuväen viinitauko taistelun alkuvaiheessa aiheutti seurauksia läpi koko taistelun.

Pahalle pikkusormi...

Lautapeleistä tuli lipsuttua miniatyyripelien puolelle.
Lapsille hankittujen FaBa projektien lisäksi pääprojektiksi on muodostunut Pike and Shotte,
jossa pelaaminen alkoi Italian sodilla 1400-luvun ihan lopun ja 1500-luvun alun armeijoilla.

Kasaus ja maalaus ovat raakasti kesken ja koska kyse on ensimmäisestä sukelluksesta figumaalaukseen jälki on aika karkeaa.

Ratsuväki Black Hatin 15 mm sarjoja.

Jalkaväki pääosin Black Hatilta, takana keskellä Mirlitonin sveitsiläisiä.

Piikkilohkot ovat 8 cm leveitä, 6 syviä - miehet 4/jalusta. Ampujat toistaiseksi yhdessä rivissä 2 -3 miestä/jalusta. Pelatessa liikkumisen, ampumisen yms. sentteinä tuumien sijaan.