Hoplites and thorakitai

Tämä setti oli melko pitkällä, mutta on edistynytin joutuisasti. Dippiä ja nurmetusta vailla herrat. Norsujen kanssa vielä vähän enemmän töitä. Lisää hopliitteja - tosin eri valmistajalta - näkyy maalausjonon puolella lähitulevaisuudessa

Elephants just to worry the Roman player. Norsut Roomapelaajan hermoille.

 This set has advanced quite nicely although it was pretty advanced when it returned to table. Dip and basing await. Pachyderms wait their turn in the background. More hoplites, allthough from different manufacturer, await in the painting queue.

More Wips, Lisää keskeneräisiä.

Since I like to finish bases in one larger batch and did not have time to do that for the spaniards I did some digging and took up next project that has been on backburner for a long time.

Beissien pohjustus ja lakka uupuu. Missing grass and varnish.

Some hoplites and thorakitai to give variety to mercs in Carthaginian service. These were already quite advanced in painting so I should be able to finish them with relatively short effort.

Thorakitai and hoplites 

 Koska hispanialaisten beissien tekemiseen kerralla ei ollut oikein aikaa nostin pöydälle setin hopliitteja ja panssaroituja thorakitai- keihäsmiehiä, joiden selostusten mukaan pitäisi yhdistää hyvä liikkuvuus kovaan iskuvoimaan. Molemmissa oli jo aika paljon väriä, joten melko pienellä rykäisyllä pitäisi tulla valmista.  Hopliitteja on maalausjonossa sitten eri variaatioina aika paljon tulossa 

WIP Iberians - lisää hispanialaisia

Making some inventory of my ancients I took some Hispanian scutarii and cavalry to painting table.
These guys should form a sizeable part of Hail Caesar Punic army - or they could separate force to oppose Carthagene imperialism in Arte de La Guerra. Infantry has been almost painted and boxed away for over a year, cavalry only primed.

Työn alle pääsi inventaarion jälkeen muinaisia hispanialaisia. Joko Hail Caesar puunilaisjoukon merkittäväksi rungoksi tai jopa Arte de la Guerran espanjalaisarmeijan  rungoksi. Jalkaväki on ollut pitkälle maalattuna laatikoissa jo yli vuoden, ratsuväki on odottanut toimenpiteitä pohjamaalin alla.

Aika hyvin ovat edenneet, ratsuväki edellä. Ehkä turhankin yhtenäisen punavalkoisina, mutta erottuvatpahan numideista ja galleista pöydällä.

 Work has advanced rather smoothly for cavalry. Perhaps a bit too uniform red and white, but contrast with Gauls and Numidians is decent enough. And the colourtheme in my opinion works rather nicely.

Second game of ADLG erä 2

August saw couple of gaming activities. Slow return to painting, mainly tanks and some landscape for various games. First we managed to get a second game of Arte de la Guerra played. After building camps which we had forgotten in the first game.

Elokuussa paluuta maalaus- ja pelipöydän ääreen. Toinen peli Arte de la Guerraa ja siihen leiri varustuksineen, mikä oli ekalta kokeilulta meinannut jäädä unhoon. Armeijani edelleen Karthagolainen, nyt otin Hannibalin ja yhden norsun roomalaispelaajan iloksi. Vasemmalla norsun keihäsmiesten ja hispanialaisten voimaryhmä, oikealla italialaisia ja galliliittolaisia, ratsuväki koukkausmarssilla. Vastassa kaksi kunnollista legioonaa ja roomalaisen ratsuväkisivusta.

 My opponent played two good legions and allies against my two battles of which left was stronger and commanded by Hannibal himself with my cavalry making a flanking maneuver. Hanno the Lucky had command of Italians and Gauls but felt outflanked and missing of cavalry.

Oikea laita itaalisia miekkamiehiä, gallien villi lauma ja nimeksi ratsuväkeä. Hanno Onnekas kiroili tehtäväänsä lähes koko pelin ajan. Keskustassa numidien työnä on ajaa veliitit häiritsemästä Karthagon ylpeitä norsujoukkoja ja Hannibal itse komentaa libyalaisen valioväkensä ja hispanialaisten miekkamiesten tulvaa norsun repimistä aukoista legioonien sisuksiin. Tai se on ainakin suunnitelma.

In the center - or left flank Numidians are to get rid of the velites, elephants shall stomp through the legion and the Libyan veteran spearmen together with Hispanian scutarii shall pour in through the gaps thus formed by the pachyderm rampage. Or that is the plan at least. In the game my right buckled to outflanking cavalry and legionary discipline and even though I made dents to Roman feeling of superiority I could not cause enough damage to counter that. And since my Cavalry force failed to appear my morale crumbled.

Keskustan noidankattila: legioona on taipunut ja kärsinyt tappiota, mutta reservit ovat ehtineet paikale ja karthagolaisten moraali murtuu kun ratsuväkikään ei koskaan saapunut kentälle. 

Toinen elokuun pelituttavuus oli What a Tanker jota sain kokeiltua pikkupelin. Matilda, Stuart ja Crusader vastaan kolme erimallista Panzer IVsta. Nopeasti opittava, ei varsinainen simulaatio, mutta antoi oikeantuntuista kokemusta. Matildaa oli hankala vahingoittaa, Stuart oli varsin ketterä ja manööverointi kylki tai perälaukauksia varten toi tuloksia. Pelikenttä oli ahdas, mikä vaikeutti realistista taktiikkaa mutta yksittäisten vaunujen miehistöjen  suorituskyky ja tuuri nousivat ratkaisevaan asemaan.

Exploring What a Tanker with my son. Seems quick enough to learn and despite not being a rivetcounting simulation giving results that make sense, like Matilda being a tough nut for early Pz-IVs.

Old dusty thing Varaston kätköistä.

While organizing stuff and starting to paint new Orlanthi warband I ran into some troops that had been almost ready for well over a year.
With a flu holding me home but discouraging from proper painting I managed to finish bases for some Ottoman rabble and Gaul skirmishers:

Museum miniatures Azaps, Peter Pig Corsairs

Gaul skirmishers

Syysflunssan kourissa varsinaisesta maalauksesta ei oikein tullut mitään, joten tappelin kuosiin parit vanhat projektit jotka olivat lähinnä beissien laittoa vailla Ottomaani azapeja ja merirosvoja ja galleille heittokeihäsmiehiä.
Samassa tuli valmiiksi ekat Glorantha-figut, Orlanthisoturi ja Humaktin palvoja, enää kolmisenkymmentä heimon sisäist kahakkaa varten.

Orlanthiurho

Humaktin miekka

 First two figures of my nascent Glorantha project became ready - now about 30 more for a tribal skirmish.

Re-enactment season Leirikausi

Vuoden isoin leiri on edessä joten maalaaminen on vähän joutunut väistymäänn ompelus- ja huoltohommien tieltä. Kuitenkin pientä nysväystä What a Tankeria varten hommaamieni vaunujen parissa. Hommasin pienen valikoiman sodan alkupuolen britti- ja sakemannivaunuja. Osa voi löytää tiensä Chain of Commandin Burma-skenaarioihin, jopa väärässä aavikkomaalissa. Houkutus hommata täydellinen valikoima vaunuja eri rintamille on, mutta vastustan sitä tiukasti.

Stuart, Chi-Ha, Matilda II, Crusader and 2 Pz-III

 Camping season is coming so painting is slowing down. I recently got myself some tanks for trying out What a Tanker and they have advanced slowly. I started with a small sample of early to midwar British and German tanks, of which Britons might also serve in Burma. Now I have the urge to collect - not all - but a decent sample of different theaters and countries. (France and Italy are really tempting :-) ) So far I am resisting. 

Ekat tyypit Arted la Guerrasta. First go at ADLG

Ennen pelaamaan pääsyä piti raivata pelipöytää, jonne oli jäänyt Puolan reissun valmistautumisen jäljiltä erinäisiä irtofiguja ja figubokseja. Samalla piti lavastaa tataareille tukalahko tilanne.

Volunteers, reiters and tatars that waited for a box

Stage one was getting room on the table left littered by pre-tourney searching of figures. And staging some photo of tatars volunteers and reiters. And finding more boxes. Sometimes I feel I am not collecting figures but boxes.

Joskus  tuntuu etten keräile figuja vaan laatikoita. Uuteen peliin ei varsinaisesti tarvinnut uuttaa armeijaa vaan keräilin Karthagon listalta sopivan 200 pisteen kokonaisuuden. Melko paljon ratsuväkeä, tukeva keihäsmiesten blokki ja avustavina joukkoina gallilauma, vähän linkomiehiä ja jokunen keihäänheittäjä.

So for the first try I had Carthagene force with quite a lot of cavalry, solid main force of spearmen and Spanish scutarii, a horde of gauls and some supporting light troops.

Defending the plains my main force is deployed on the left, gauls try to overlap the roman flank and cavalry most certainly does.
Roomalaisella aloite, joten pelaamme tasangolla. Oma vahvin yksikkönä vasemmalla kahta legioonaa vastassa, gallit saranakohdassa ja ratsuväki pyrkii kiertämään. Roomalaisen keskustassa eliittilegioona, oikealla siivellä tavallinen ja vasemmalla italialaisia liittolaisia ja ratsuväkeä, jotka heitettiin kylmästi susille. 

Oma vasen siipeni yritti kiertää vasemman kautta ettei se joutuisi kahden legioonan väliin vaan antaisi galleille ja ratsuväelle tilaisuuden vyöryttää roomalaisten linjaa. Pelin aikan vastustaja irrotti joukkoja keskustasta ja vasemmalta sivustaltaan galleja vastaan muttei saanut niitä murskattua laatuylivoimastaan huolimatta. Oma ratsuväkeni mursi italialaiset ja haki vastustajan leirin ja sai legioonien moraalin murrettua vaikka vasen siipeni ja keskustani kärsivätkin rumia tappioita. Voitto ratsuväellä ja vastustajan paraiden voimien hajoamisella.

So during the game I continued shifting left with my commander in chief and spearmen to avoid being hammered by two legions. Even one was bad enough with casualties mounting steadily but not quite fast enough. The Gauls made couple of heroic rolls and managed to hold the elements of elite legions thrown at them. And my cavalry - outnumbering and outmaneuvering on the right rolled that edge and plundered the enemy camp.

Lessons learned: support is vital. Margins of melee quality are quite small and heavy and medium troops are usually pretty resilient. Getting flanks is murderous. Command system is nice though both me and my opponent had pretty competent command.

Pelistä opittua. Kevyet joukot eivät dominoi, mutta pienikin vaurio ennen käsikähmää voi vaikuttaa vielä kierrostenkin päästä. Perusjalkaväki on melko sitkeää ja sen tappaminen nopeasti vaatii yleensä ylivoimaa ja tukea. Sivustat tai selustat syövät moraalia heti. Meleen kapoiset marginaalit ja mekaniikka yhden nopan vertailulla aiheuttavat ahdistusta näin alkuun ja tuntuvat aika abstrakteilta, mutta yleisfiilis taistelun kulusta kyllä muotoutui aika järkeenkäyväksi.

Ja jälkiruuaksi keskeneeräinen työ. For dessert a wip.