Ekat tyypit Arted la Guerrasta. First go at ADLG

Ennen pelaamaan pääsyä piti raivata pelipöytää, jonne oli jäänyt Puolan reissun valmistautumisen jäljiltä erinäisiä irtofiguja ja figubokseja. Samalla piti lavastaa tataareille tukalahko tilanne.

Volunteers, reiters and tatars that waited for a box

Stage one was getting room on the table left littered by pre-tourney searching of figures. And staging some photo of tatars volunteers and reiters. And finding more boxes. Sometimes I feel I am not collecting figures but boxes.

Joskus  tuntuu etten keräile figuja vaan laatikoita. Uuteen peliin ei varsinaisesti tarvinnut uuttaa armeijaa vaan keräilin Karthagon listalta sopivan 200 pisteen kokonaisuuden. Melko paljon ratsuväkeä, tukeva keihäsmiesten blokki ja avustavina joukkoina gallilauma, vähän linkomiehiä ja jokunen keihäänheittäjä.

So for the first try I had Carthagene force with quite a lot of cavalry, solid main force of spearmen and Spanish scutarii, a horde of gauls and some supporting light troops.

Defending the plains my main force is deployed on the left, gauls try to overlap the roman flank and cavalry most certainly does.
Roomalaisella aloite, joten pelaamme tasangolla. Oma vahvin yksikkönä vasemmalla kahta legioonaa vastassa, gallit saranakohdassa ja ratsuväki pyrkii kiertämään. Roomalaisen keskustassa eliittilegioona, oikealla siivellä tavallinen ja vasemmalla italialaisia liittolaisia ja ratsuväkeä, jotka heitettiin kylmästi susille. 

Oma vasen siipeni yritti kiertää vasemman kautta ettei se joutuisi kahden legioonan väliin vaan antaisi galleille ja ratsuväelle tilaisuuden vyöryttää roomalaisten linjaa. Pelin aikan vastustaja irrotti joukkoja keskustasta ja vasemmalta sivustaltaan galleja vastaan muttei saanut niitä murskattua laatuylivoimastaan huolimatta. Oma ratsuväkeni mursi italialaiset ja haki vastustajan leirin ja sai legioonien moraalin murrettua vaikka vasen siipeni ja keskustani kärsivätkin rumia tappioita. Voitto ratsuväellä ja vastustajan paraiden voimien hajoamisella.

So during the game I continued shifting left with my commander in chief and spearmen to avoid being hammered by two legions. Even one was bad enough with casualties mounting steadily but not quite fast enough. The Gauls made couple of heroic rolls and managed to hold the elements of elite legions thrown at them. And my cavalry - outnumbering and outmaneuvering on the right rolled that edge and plundered the enemy camp.

Lessons learned: support is vital. Margins of melee quality are quite small and heavy and medium troops are usually pretty resilient. Getting flanks is murderous. Command system is nice though both me and my opponent had pretty competent command.

Pelistä opittua. Kevyet joukot eivät dominoi, mutta pienikin vaurio ennen käsikähmää voi vaikuttaa vielä kierrostenkin päästä. Perusjalkaväki on melko sitkeää ja sen tappaminen nopeasti vaatii yleensä ylivoimaa ja tukea. Sivustat tai selustat syövät moraalia heti. Meleen kapoiset marginaalit ja mekaniikka yhden nopan vertailulla aiheuttavat ahdistusta näin alkuun ja tuntuvat aika abstrakteilta, mutta yleisfiilis taistelun kulusta kyllä muotoutui aika järkeenkäyväksi.

Ja jälkiruuaksi keskeneeräinen työ. For dessert a wip.