August saw couple of gaming activities. Slow return to painting, mainly tanks and some landscape for various games. First we managed to get a second game of Arte de la Guerra played. After building camps which we had forgotten in the first game.
Elokuussa paluuta maalaus- ja pelipöydän ääreen. Toinen peli Arte de la Guerraa ja siihen leiri varustuksineen, mikä oli ekalta kokeilulta meinannut jäädä unhoon. Armeijani edelleen Karthagolainen, nyt otin Hannibalin ja yhden norsun roomalaispelaajan iloksi. Vasemmalla norsun keihäsmiesten ja hispanialaisten voimaryhmä, oikealla italialaisia ja galliliittolaisia, ratsuväki koukkausmarssilla. Vastassa kaksi kunnollista legioonaa ja roomalaisen ratsuväkisivusta.
My opponent played two good legions and allies against my two battles of which left was stronger and commanded by Hannibal himself with my cavalry making a flanking maneuver. Hanno the Lucky had command of Italians and Gauls but felt outflanked and missing of cavalry.
Oikea laita itaalisia miekkamiehiä, gallien villi lauma ja nimeksi ratsuväkeä. Hanno Onnekas kiroili tehtäväänsä lähes koko pelin ajan. Keskustassa numidien työnä on ajaa veliitit häiritsemästä Karthagon ylpeitä norsujoukkoja ja Hannibal itse komentaa libyalaisen valioväkensä ja hispanialaisten miekkamiesten tulvaa norsun repimistä aukoista legioonien sisuksiin. Tai se on ainakin suunnitelma.
In the center - or left flank Numidians are to get rid of the velites, elephants shall stomp through the legion and the Libyan veteran spearmen together with Hispanian scutarii shall pour in through the gaps thus formed by the pachyderm rampage. Or that is the plan at least. In the game my right buckled to outflanking cavalry and legionary discipline and even though I made dents to Roman feeling of superiority I could not cause enough damage to counter that. And since my Cavalry force failed to appear my morale crumbled.
Keskustan noidankattila: legioona on taipunut ja kärsinyt tappiota, mutta reservit ovat ehtineet paikale ja karthagolaisten moraali murtuu kun ratsuväkikään ei koskaan saapunut kentälle.
Toinen elokuun pelituttavuus oli What a Tanker jota sain kokeiltua pikkupelin. Matilda, Stuart ja Crusader vastaan kolme erimallista Panzer IVsta. Nopeasti opittava, ei varsinainen simulaatio, mutta antoi oikeantuntuista kokemusta. Matildaa oli hankala vahingoittaa, Stuart oli varsin ketterä ja manööverointi kylki tai perälaukauksia varten toi tuloksia. Pelikenttä oli ahdas, mikä vaikeutti realistista taktiikkaa mutta yksittäisten vaunujen miehistöjen suorituskyky ja tuuri nousivat ratkaisevaan asemaan.
Exploring What a Tanker with my son. Seems quick enough to learn and despite not being a rivetcounting simulation giving results that make sense, like Matilda being a tough nut for early Pz-IVs.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti