Koska Hail Caesar vaatii toimiakseen kunnolla melko runsaasti figuja sovimme vakiopelikaverini kanssa testaavamme uusia antiikin ajan armeijoitamme ensin Sword and Spear järjestelmällä. Kumpikaan ei ole tätä aiemmin pelannut, mutta pelin aktivointimekaniikka vaikutti lupaavalta. Saimme pelin aikaan eilen, joten aikomamme marraskuun määräaika alittui melkein kuukaudella.
Vastakkain asettui Rooman tasavallan legioona, 8 yksikköä, noin 250 pistettä ja puunilainen siirtoarmeija 12 yksikköä, suunnilleen sama määrä pisteitä. Legioonalaisilla oli selkeä laatuetu, sekä varusteissa että kurissa, mikä heijastui pistehinnoissa, kun taas puunilaiset luottivat määrää.
Opposing were Roman midrepublic legion, 8 units, about 250 points plus command and punic of 12 units and similar amount of points. Legionaries were veterans, and expensive in points, but had clear edge on both quality of equipment and discipline.
This was our first experiment with the system and the game took about two hours. With less consulting of rules book for basic procedures hour, hour and a half would look realistic for game of this size.
Ensimmäinen pelikerta vaati pari tuntia. Tunti puolitoista lienee realistinen arvio tämänkokoisille joukoille jahka jokaista sääntöä ei tarvitse tarkistaa kirjasta.
Molemmat ihastuimme käytännössä aktivointiin, joka perustuu satunnaisesti pussista vedettyihin noppiin ja niiden tuloksiin. Pelaajana joutui jatkuvasti tekemään päätöksiä mille yksiköille käskyjä pystyi jakamaan. Lukumäärästä oli puunilaisena hyötyä, koska pussista tuli noppia joilla toimia. Toisaalta roomalainen, jonka kuri oli 3 kun puunilaisilla se oli yleensä neljä pystyi toimimaan saamillaan nopilla luotettavammin ja usein aikaisemmin kuin Afrikan pojat liittolaisineen. Yhden pelin otos on vielä pieni, mutta aktivointimekaniikka sai molemmilta plussan.
We both liked the activation mechanism based on dice drawn randomly and their results. Difference between fewer dice that required smaller numbers to activate (Romans) vs. more dice, but bigger required result was subtle but very promising. One game is statistically too small sample to say how this actually works in the long run, but decisions required when one could not do everything were intriguing and fun.
My feeling of battle mechanism was less enthusiastic. Partly because of it's abstraction level, partly because of my abysmal rolling. Good things - balance of skirmishers and heavies seems right. Skrimishers can be a nuisance, but they are fragile and would have hard time annihilating proper troops.
Taistelumekaniikkaan en ollut niin innostunut. Melko abstrakti noppavertailu - hyvinä puolina voi todeta että se oli kuitenkin nopea ja kahakoitsijoiden tasapaino varsinaisiin joukkoihin verrattuna tuntui melko hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti