Takana viime päivityksen jälkeen 2 peliä pike and shotteajoista ei kuitenkaan kuvia.
Kokeiltiin asetelmaa, jossa hyökkääjällä oli laskennallista ylivoimaa pisteissä mitaten suunnilleen tuplaten. Paavilliset joukot työn sivät tappion kärsineitä venetsialaisia edelleen edellään.
Opetuksia: talot ja muurit antavat puolustajalle todella tuntuvan edun. Ei kuitenkaan riittävää kompensoimaan näin vahvaa ylivoimaa. Avoimessa muodossa häröilevät stradiotit voivat häiritä moista staattista puolustuslinjaa aika lailla ja suojata perässä etenevää iskuporrasta tykistöltä melko tehokkaasti. Ja liikenneruuhkat takkuavat hyökkäyksen etenemistä pahimmillaan todella ärsyttävästi. Epäonnistuneet komentoheitot etummaisena kulkeneelta kevyeltä ratsuväeltä jättivät sen pahasti jalkaväen jalkoihin.
Sama ongelma oli jälkimmäisessä pelissä, jossa kumpikin pelaajista organisoi armeijansa kahteen suureen battagliaan. Hyökkäävän keisarillisen komennolla 9 liikkuneet landsknehdit marssivat kevyen ratsuväkisiiven yli sen jäädessä tupeksimaan. Steady-sääntö, jota keisarillinen jalkaväki pääsi Frundsbergin ansiosta hyödyntämään osoittautui äärimmäisen hyödylliseksi - venetsialaisen raskas ratsuväki raateli kyllä keisarilliset hilparit romahtamisen partaalle, mutta steadyn ansiosta eivät saaneet heitettyä lohkoa edestään. Ja seuraavalla kierroksella saivat kylkeensä knehtipiikkien rynnäkön...
Muuten peliä luonnehtii lähinnä liikkumisen tahmeus ja heittoaseratsuväen jatkuva häirintä. Ratkaisevan tuloksen arvioni mukaan tuotti venetsialaisen raskas tykistö, joka kahdella patterilla vähitellen moukaroi knehtejä murtumarajan yli ja tuotti tasaisesti tappioita keisarilliselle ratsuväelle.
