Frans I kurittamassa venetsialaisia

Jatkoa edelliselle paavilliselle rankaisuretkelle: Ranskan kuninkaan joukot tunkeutuvat Venetsian alueelle saaliinjaolle itsensä kuningas Frans I johdolla. (Fiktiivinen skenaario - Ranskan ja Venetsian sotiessa Frans ei vielä ollut kuningas.)

Omat joukot: komentajana ja ratsuväen komentajana Frans I - keskinkertainen komentaja, yli-innokas. Ratsujoukot hänen komennossaan rynnäköivät aina jos vihollinen tarpeeksi lähellä ja vastaavat rynnäköihin rynnäköllä. Kuninkaallisena pataljoonana, keskellä, 2 yksikköä  santarmeja ja 2 yksikköä skottilaiskaartin ratsastavia jousimiehiä. Toisella siivellä 2 yksikköä peitsin varustettua stradiotia, 1 heittokeihässtradiotijoukko ja joukko ratsastavia arkebuusimiehiä. Jalkaväkenä kaksi neliötä sveitsiläisiä, neliö hilpareita, joukko arkebuuseja ja 2 kevyttä tykkiä sijoittuivat vasempaan sivustaan.

Vastassa venetsialainen kondottieri Archangelo, jolla alaisuudessaan kolme battagliaa. Raskaassa ratsuväessä 2 yksikköä elmetejä (gendarmes) ja  2 yksikköä asemiehiä, myös keskellä. Toisella siivellä 4 yksikköä ratsastavia varsijousi ja arkebuusimiehiä. Jalkaväki oikealla sivustalla sisälsi 2 neliötä italialaisia piikkejä, hilpareita, 2 arkebuusiyksikköä ja - kaksi kevyttä tykkiä.

Joukkoja erotti matala joki jonka pystyi ylittämään mistä tahansa, epäjärjestykseen joutumisen uhalla.
Alueen laidoilla oli kahlaamot ja keskellä silta kylän keskellä.

Frans sai aloitteen ja viittoili joukkojaan etenemään. Jalkaväki kuitenkin alkoi keskustelemaan komentajansa kanssa palkka-asioista ja oikean reunan stradiotit karauttivat uljaasti pois pelipöydältä. Ainoastaan kuninkaan henkilökohtaiseti komentama raskas ratsuväki eteni töyhdöt heiluen kohti vihollista kylän vasenta sivustaa seuraillen.

Archangelon vasen sivusta eteni rauhallista tahtia samoin hänen jalkaväkensä, jonka oikea laita lähti marssimaan kohti kahlaamoa. Sen sijaan venetsialaisen raskas ratsuväki jämähti keskellä paikoilleen.

Parissa kierroksessa molempien sivustat etenivät, stradiotitkin palasivat pelipöydälle. Keskustassa venetsialainen ratsuväki kahlasi varovaisesti virtaa ja Archangelo otti yhden valioelmetien osaston omaan henkilökohtaiseen komentoonsa kohti oikeata sivustaa.

Vasemmalla sivustalla sveitsiläiset hilparimiehet ja piikkineliö vilkuilivat nälkäisesti kahlaamon toiselle puolelle edennyttä yksinäistä piikkineliötä arkebuusilinjan kanssa.

Impulsiivinen kuningas komensi raskaan ratsuväen kärkiosastona ratsastaneet skotit rynnäköimään virtaan kahlanneita venetsialaisia vastaan. Rynnäkkö ajoi italialaiset pakosalle ja jatkorynnäkkö teki saman takana odottaneelle venetsian valioratsuväelle - molemmat yksiköt ottivat niin paljon tappiouita että olivat murtumispisteessä. Skotit itsekin saivat jälkimmäisestä yhteenotosta sen verran vahinkoa, että joutuivat vetäytymään takaisin. Olivat kuitenkin palkkansa mitä suurimmassa määrin ansainneet. Venetsialaisten  ratsuväenkomentaja katsoi myrtyneenä battagliaansa joka horjui kokonaisuudessaan murtumispisteessä. Yksi lippue oli kolonnassa marssimassa sillan ja komentajan piti yrittää palautella kahden jäljelle jääneen moraalia.

Uusia iskuja oli luvassa.
Oikealla sivustalla peitsin varustetut stradiotit heittivät ratsastavat varsijousi- ja arkebuusimiehet takaisin virtaan. Parissa kierroksessa venetsialaisen vasen, kevyestä ratsuväestä koostunut sivusta oli murtunut battagliana.

Ranskalaisten vasemmalla sivustalla sveitsiläiset etenivät kahlaamolle ja virtaan ja valmistautuivat heittämään alivoimaiset italialaiset tieltään ja vyöryttämään koko sivustan. Huonojen komentoheittojen vuoksi Hyökkäys eteni tahmeasti ja kun rynnäkkö viimein tuli, se tuli niin, että vain oikeanpuoleinen piikkineliö eteni hilpareiden jäädessä arkebuusitulessa ihmettelmään sopiiko virrasta lainkaan nousta.
Sveitsiläisten iskiessä raivokkaan rynnäkkönsä italialaiseen piikkineliöön venetsialaiset palkkasoturit löivät takaisin ja mursivat Zürichin sinivalkoisen lipun alla marssineen neliön taistelutahdon täysin.Venetsialaiskenraali olisi halunnut johtaa ratsuväkensä saman piikkineliön sivustaan, mutta komentoerehdyksen vuoksi marssitti joukkonsa takaisin kohti keskustaa.

Kenraalin ratsuväkilippue suoritti tästä täysin itsenäisen sotaretken: väistäen keskustan raskasta ratsuväkeä se nelisti ensin kukkulan reunalla näkyvää saksalaista arkebuusilinjaa vasten ja sitten kukkulalla olleita kahta kevyttä tykkipatteria vastaan. Tykkipattereiden tuli kuitenkin aiheutti niin paljon tappioita, että kenraalin osasto sai murskattua niistä vain toisen ja toinen karkotti ratsuväen murtuneena takaisin. Keskustassa edennyt ratsuväki lyötiin murtumapisteeseen.

Sveitsiläisten hyökkäys kahlaamolla jatkui kompuroiden - venetsialaiset piikit ja arkebuusit murskasivat ensin hilparit- tosin piikit kärsivät rutosti tappioita. Sen jälkeen jäljelle jääneet sveitsiläiset tekivät rynnäkön kahlaamon yli, löivät vihollisen, mutta kärsivät niin paljon tappioita että murtuivat. Ranskalaisen vasemman sivustan battaglia oli nyt murtunut. 

Keskustassa ranskalaisten ritareiden rynnäkkö joen yli  viivästyi kierroksesta toiseen venetsialaisten kevyiden tykkien tulen aiheuttamaan epäjärjestykseen. Lopulta Frans komensi skottilaiset rynnäköimään virtaan asettuneiden varsijousimiesten yli. Nämä tuhoutuivat skottien kavioihin ja menestyksensä huumaamat skotit rynnäköivät suoraan takan odottaneeseen piikkineliöön - murtaen sen taistelutahdon ja samalla venetsialaisen oikean sivustan ja keskustan jalkaväkibattaglian moraalin. Ikävä kyllä skottien kärsimät tappiot riittivät murtamaan myös kuninkaan oman battaglian moraalin.

Lopputuloksena kentällä oli kummallakin osapuolella kaksi murtunutta battagliaa ja yksi suuria tappiota kärsinyt. Molemmat kenraalit raportoivat kotijoukoille voitosta, mutta kumpikaan ei halunnut jäädä varsinaisesti pitämään taistelukenttää itsellään. Kumpikin osasto menetti alikomentajiaan - ranskalaiset kevyen ratsuväen komentajan, venetsialaiset raskaan.  Kaiken kaikkiaan verinen yhteenotto, josta kumpikaan osapuoli ei varsinaisesti hyötynyt. Ranskalaisten puolella skotit ja stradiotit kunnostautuivat. Venetsialaisen oikealle heittämä piikkilohko ja arkebuusilinja tekivät myös suurtekoja, vaikka sveitsiläisten marssiessa kohti heidän kohtalonsa näyttikin heikolta.